Tästä se kausi lähtee ja tavoitteena taas T-paita.
Suunnistuksen kausi onkin mielenkiintoinen sillä ensimmäiset kiinnostavat viestit ovat jo takana. Tiomilassa on vapun aikoihin jo suomalaiset joukkueet ottaneet kirkkaimmat sijoituksen sekä miesten että naisten puolella. Juhannuksen edeltävällä viikolla on sitten Salpa-Jukolan vuoro tänä vuonna aivan eteläisessä Kymessä. Kansalliset arvokisat alkavat toukokuussa SM-erikoispitkillä ja jatkuvat kesäkuun alussa SM-sprinteillä. SM-kisat jatkuvat sitten vasta syyskuussa pitkän- ja eskimatkan osalta, jos ei halua pyöräsuunnistuksen kilpailuihin mukaan. Keskikesä on sitten rastiviikkojen ja kansallisten kilpailujen aikaa.
Valmennuksellisesi kausi on pitkä ja siihen tulee helposti kaksi paikkaa, jossa tulisi olla huippukunnossa. Nykyisin tosin hiihdossa myös kausi on pidentynyt ensimmäisten kilpailujen alkaessa jo marraskuussa ja kauden huipentuessa maalis-huhtikuun vaihteen kilpailuihin.
Hiihtokausi on takana ja suomalaisten menestys oli yllättävän hyvä Oslon kisoissa. Mieleenpainuvimpana muistona on Heikkisen voiton myötä suomalaisen mieshiihdon paluu MM-mitalikantaan sekä Krista Lähteenmäen hieno nousu kansainväliseen kärkeen. Perheen omat hiihtäjät eivät olleet parhaassa iskussa tällä kaudella, mutta uusi on edessä.
Ensi vuosi on arvokisojen osalta maailmantason hiihtäjille välivuosi ja uskoisin maailmancupissa olevan kovempi kilpailu kuin tänä vuonna. Ehkä Tour de Skissä nähdään enemmän huippuja tulevana kautena.
Hiihtoliitto on uutisten mukaan hakemassa uutta valmentajaa (suomalaista?) ja Niclas ilmeisesti vähentää panostaan valmennuksessa. Niclas on tuonut kaiketi hiihtäjien kaipaamaa osaamista valmennukselliseen puoleen.
Toivoisin, että maajoukkueella olisi mahdollisuus satsata myös joukkueen assistenttiin, joka hoitaisia käytännön asioita päävalmentajan apuna.
