Alkukesän uutisaiheina oli taas hiihdon dopingkäräjät, jotka eivät näytä saavan loppua laisinkaan.
Kuva sivulta http://i.huffpost.com/gen/301888/thumbs/r-MIKA-MYLLYLA-DEAD-large570.jpg |
Mika oli arvostettu hiihtäjä myös Suomen ulkopuolella. Minulle tuli erään amerikkalaisen työtuttavan kautta surunvalittelut heti seuraavana päivänä. Mika näyttää olleen seurattu henkilö myös jenkkilässä asti The New York Times. Tämä lienee yksi asia, joka hankaloitti hänen elämäänsä, hänet tunnettiin kaikkialla Suomessa. Oli aina tarkkailun alla vapaalla ja töissä.
Toivottavasti huippu-urheilijan aktiivikauden päätyttyä häntä voitaisiin auttaa siirtymään toisenlaisen elämäntilanteeseen. Tämä valmennus pitäisi ottaa jo nuorten valmennuksessa huomioon. Toivottavasti myös dopingasia saataisiin pakettiin, jotta lajin nykyiset harrastajat ja kilpailijat eivät joutuisi enää siitä kärsimään.
Toissa viikolla tuli käytyä FIN5-rastiviikolla katsomassa Lohjan mäkimaastoja, jotka tekivät hyvän vaikutuksen Pohjanmaan lakeuksien mieheen. Olipa sykkyräistä kalliota ja maastoa, joutui ihan eri tavalla lukemaan maastoa ja karttaa. Olen muutaman vuoden kiertänyt kuntosarjassa A-ratoja ja niissä on haastetta ollut ihan riittävästi. Jäin miettimään, miten kuntosarjan A-rata eroaa oman sarjani kilparadasta. Reittihärveliä muutamilta päiviltä tutkittuani en suurenpia eroja matkasta löytänyt ja rastivälitkin näytti kohtuullisen samoilta.
Pitäisiköhän sitä ensi vuodeksi hommata lisenssi ja mennä rohkeasti kilpasarjaan...
Tänään tuli katsastettua hieman mustikkamaita ja näytti siltä, että ei ainakaan sillä kohtaa ollut erikoisesti marjoja. Jos jotain oli, niin ne olivat aika pienikokoisia. Aikamme siinä hyttysiä syötettyämme saimme parisen litraa kasaan ja eipä siitä oikein kostunut. No katsotaan vielä parempi paikka. Muutamia kantarellien alkuja näytti myös nousseen päivän valoon.