Koulujen talvilajien opetuksen merkitys

Välillä liikunnanopettajat kuulevat vanhempien kysymyksiä, miksi pitää hankkia lapselle sukset ja monot tai luistimet. Onko todellakin pakko satsata välineisiin, vaikka ei ole rahaa ja lapsi tai nuori ei itse halua välineitä käyttää.

Kuvakaappaus http://yle.fi/uutiset/pitaako_viela_osata_hiihtaa/7676345

Mitä sanoo Perusopetuksen perusteet 2016, joka määrittelee koulun toiminnan perusteet? Siellä ei sanota, että oppilaan tulee hankkia sukset tai luistimet, mutta siellä todetaan luokkien 7-9 kohdalla
"Liikunnassa oppilaat kasvavat liikkumaan ja liikunnan avulla. Liikkumaan kasvamisen osatekijöitä ovat oppilaiden ikä- ja kehitystason mukainen fyysisesti aktiivinen toiminta, motoristen perustaitojen oppiminen ja fyysisten ominaisuuksien harjoitteleminen."

Toisaalta sanotaan myös, että " Tasapaino-, liikkumis- ja välineenkäsittelytaitoja vahvistetaan liikuntamuotojen (kuten jää-, lumi-, luonto-, perus-, musiikki- ja tanssiliikunta sekä palloilut ja voimistelut) ja liikuntalajien avulla monipuolisesti eri vuodenaikoina ja erilaisissa oppimisympäristöissä."


Jotta voisi harjoitella ja vahvistaa eri liikuntamuotojen ja -lajien avulla taitoja, tarvitaan myös välineitä. 

Useissa kouluissa odotetaan, että oppilaalla on tarvittavat välineet. Joissain kouluissa vaaditaan jommat kummat talviurheiluvälineet, mutta tästä tulee hankaluuksia tunnin järjestämisen kannalta. Miten voidaan opetella tarvittavia taitoja, jos ei ole välineitä. Esille tulee myös turvallisuuskysymys, jos kaikilla oppilailla ei ole liikuntavälineitä. Mitä muut tekevät ja kuka valvoo heidän tekemistään?

Kouluillakaan ei ole yleensä rahaa hankkia liikuntavälineitä, kuin ehkä rajallinen määrä hätävaraksi. Opettajilla onkin välillä tuskaisia hetkiä vanhempien kanssa asioista keskustellessa. Koululiikuntaliiton kehittämispäällikkö Terho Tomperi pelkää lasten hiihtotaitojen näivettyvän. Tuskaa lisää eteläisen Suomen välillä vähälumiset talvet.


Joissakin kunnissa tai alueella voi olla ns. suksikirjastoja, joita voi lainata koululle. Tämä mahdollisuus kannattaa liikunnanopettajien myös selvittää.

Elämänikäisen liikkumisen näkökulmasta asia on myös pulmallinen. Fyysis-motoriset herkkyyskaudet ajoittuvat perusopetuksen ajalla taitavuustekijjöiden osalta ja mikäli tasapainoa ja koordinaatiota suksen- tai luistimen liu'ussa ei opi ja vahvista herkkyyskautena, on se hankalampaa ja työläämpää oppia myöhemmin.

Moni saattaa innostua harrastamaan hiihtoa tai luistelua aikuisiällään ja lapsena opitut taidot helpottavat asiaa ja tekevät sen miellyttävämmäksi ja nautittavammaksi. Hiihto on myös muiden lajien harastajille ja kilpailijoille hyvä harjoitusmuoto juoksun ohella. Liikkeen tapahtuessa pitkälti liukuvan liikkeen avulla, se ei aiheuta voimakkaita iskuja nivelille. Juoksijalla se säästää iskutusta ja toimii hyvänä treeninä ja se onnistuu myös toipilaiden ja ylipainoisten kohdalla. On ikävä, jos aikuisällä huomaakin, ettei hallitse hiihdon tekniikkaa, kun lapsena sitä ei ole voinut harjoitella.

Hiihto on vahvasti suomalainen harrastus, jonka melkein miljoona suomalaista ilmoittaa harrastuksekseen.
Hiihdon harrastajamäärät ovat Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan laskeneet, mutta se on silti toiseksi suurin harrastajamäärältään pyöräilyn jälkeen (Harrastajat yhtensä 09-10 yht. 1 025 000). Taulukossa näkyvät vain aakkosten alkupään lajit ja muut voi käydä katsomassa lähdelinkistä.

http://www.kihu.fi/faktapankki/lisenssit/