Fredric Portin matka suunnistuksen huipulle

Maajoukkuesuunnistaja Fredric Portin oli Kokkolassa kertomassa 15.12.2017 omasta urastaan ja kehityksestään. Hän kertoi seikkaperäisesti, miten matka junnusta on edennyt maajoukkuseen.

Kuten monilla suunnistajilla myös Fredricillä on kotona harrastettu suunnistusta. Hän kertoi vieläkin tuntevansa, miltä suunnistus tuoksuu. Äkkiseltään luulisi, että ulkoilman erilaisilta metsän tuoksuilta, mutta hän muistaa lapsuudestaan autotallista suunnistuskarttojen painamiseen tarkoitetun musteen tuoksun. 

Juniorivaihe

Fredric aloitti oman suunnistusuransa kilpailuissa noin 8-vuoden iässä ja kertoi olleensa usein viimeisten joukossa. Hänen suhteensa metsään ja luontoon on ollut tiivis ja siihen on liittynyt monenlaista liikkumista ja leikkimistä. 

Yläkouluiässä 12-16 -vuotiaana jokaiseen päivään mahtui liikkumista ja lajeja oli niin yksilö- kuin joukkueurheilussa (suunnistus, hiihto, pyöräsuunnistus, jalkapallo, yleisurheilu ja salibandy). Tämän johdosta tunteja on kertynyt silloin jo 400 vuodessa. Menestystä ei vielä ollut isommasti. Fredric pohtii, että 16-vuotiaana ei vielä osaa suunnistaa niin hyvin, että saisi itsestään fyysisesti kaiken irti ja siksi on hyvä kilpailla sellaisissa lajeissa, jossa se on mahdollista esim. hiihdossa.

Lukiolaisena 16-20 -vuotiaana hän opiskeli Vöyrin urheilulukiossa. Hän kokee, että tässä iässä olisi hyvä olla valmentaja, jonka kanssa voisi kehittyä. Tuntimäärä vuodessa lisääntyi 450:een ja harjoittelu alkoi tuoda tuloksia, mutta ei koe olleensa kuitenkaan huippu. Tässä vaiheessa lajeiksi jäivät suunnistus ja hiihtosuunnistus. Vahvuudekseen hän koki motivaation ja pitkäjännitteisyyden, kun taas harjoittelun suunnitelmallisuus, systemaattisuus ja rytmitys vaativat huomiota. Hänellä oli tuolloin tunne, että pitää harjoittelusta, mutta ei vielä tiennyt riittääkö se huipulle. Ajatteli kuitenkin, että tulee olemaan hyvä pääsarjalaisena.

Portin ei kuulunut nuorten maajoukkueseen, mutta pääsi mukaan johonkin kisaan, jossa ei kuitenkaan pärjännyt. Menestystä tuli joidenkin SM-mitalien ja plakettien muodossa. 

Lohduttava tieto meille on, että 21-22 -vuotiaana hän kertoi oppineensa vasta suunnistamaan olleessaan Paimion Rastissa! Tähän vaikutti mm. se, että tehtiin porukassa  treenejä ja oppi oman ja muiden suoritusten ja analyysin kautta suunnistusajattelua. Hän koki myös päässeensä harjoittelemaan hyviä treenejä paremmilla kartoilla. Fredricin mukaan junnuna Pohjanmaalla huonon suorituksen jälkeen kaikki olisi hohottanut, että "miten sä nyt noin". Paimiossa oli porukassa hyviä suunnistajia, jolloin oli helpompaa itsekin kohottaa rimaa ja haluta pärjätä. Tämän johdosta tuli erilainen ja tehostunut fokusointi taito-ominaisuuksiin ja myös juoksu- sekä kovat harjoitukset lisääntyivät. Harjoittelutunteja kertyi noin 550 h vuodessa. Motivaation johdosta myös maajoukkue alkoi tulla pohdintaan ja sen vaatimukset.

Pääsarjaan

Kuten monet pääsarjaan siirtyneet nuoret myös Fredric koki, että menestys miesten sarjassa aluksi oli pettymys. 

23:n ikävuoden jälkeen Fredric kokee menneensä eniten taidollisesti ja henkisesti eteenpäin. Tähän liittyy myös oman itsensä ja ominaisuuksien hyväksyminen. 

Läpimurto tapahtui maajoukkueesa 23-vuotiaana, jolloin hän pääsi mukaan EM- ja MM- kilpailuihin oppimaan. Sitten tuli myös paineita menestyä kotikilpailuissa Vuokatissa 2013. 

Harjoittelussa tapahtui pieniä muutoksia, kuten rytmitys 3-1, enemmän juoksukilometrejä ja mikä tärkeintä "parempi usko omaan tekemiseen". Fredric muistuttaa, että tässä vaiheessa suurin työ on tehty ja huipulle on välillä lyhyempi matka kuin uskotkaan!

Suunnistusura on hänellä ollut ykkössijalla muutaman vuoden, mutta luokkaantumiset 2013 ja 2014 on kasvattanut nöyryyttä ja armollisuutta. Hän kokee, että positiiviset tunteet ovat tärkeitä ja johdattavat toimintaa sen suuntaan.

Tällä hetkellä hän harjoittelee noin 600 tuntia vuodessa ja mielessä on lajianalyysin vaatimukset ja pohdinta lajin vaatimista tärkeimmistä ominaisuuksista. 

Suunnistuspohdintaa ja tulevaisuus

Portin korostaa, että on tosi tärkeää suunnistaa vuoden ympäri. Suunnistustaukoa ei saisi tulla sillä se näkyy heti perustaidoissa. Pitäisi tehdä joka viikko ainakin kerran jonkinlainen suunnistusharjoitus kartan kanssa.

Suunnistusta voi nykyään harjoitella nykyään hyvin monella tavalla. Nyt marras-joulukuussa perustekeminen on tärkeämpää kuin vetää itsensä tiukille. Olosuhteet suuressa osassa maata talvisaikaan ei mahdollista maastosuunnistusta ja Turun seutu tarjoaa pidemmän sula-ajan ja vireän toiminnan johdosta hyvät puitteet. "Turun seudulla järjestetään niin paljon enemmän suunnistusharjoituksia kuin Pohjanmaalla", Portin toteaa.  

Hän muistuttaa, että 3 minuuttia juoksuvauhdista 10 km:lla on kova tavoite, mutta 3 min pummin välttäminen on helpompaa. Tämän johdosta suunnistusharjoittelua on syytä pitää yllä ja panostaa siihen. 

Portin on vaihtanut muutaman kerran seuraa ensin Pohjanmaalla ja sieltä sitten Paimion Rastiin. Jos nauttii suurviesteistä tai tarvitsee uudenlaista harjoitteluvastetta tai harjoitella kavereiden kanssa, niin seuranvaihtoa kannattaa harkita. Portin muutti Norjaan joksikin aikaa (ilmeisesti valmistautumaan MM-kilpailujen maastoihin) ja kertoo, että Haldenissa on joka torstai yhteisharjoitus, jossa olivat seurasta kaikki junnuista lähtien mukana. Tämä auttoi junnuja näkemään huippujenkin olevan ihan tavallisia ja antaa mahdollisuuden verrata omaa tasoaan heihin sekä mahdollisuuden samaistua heihin.

Fredric painottaa, että jos elämässä ei ole muita aktiviteettia kuin urheilu, niin helposti samaistuu tuloksiin, muuta hänen mielestään ne eivät kuitenkaan ole elämän itseisarvo. 

Hän myös toteaa, että suunnistajat usein kertovat kisan jälkeen virheistään, mutta voisivat kertoa myös onnistumisistaan. Miksipä ei!

Fredricin tulevaisuus liittyy edelleen huippusuunnistukseen ja hän kertoi jatkavansa ainakin vielä vuoden 2019 MM-kisoihin. Mahdollisuus on kuulemma tehdä vielä Sundbyn tavoin ja haastaa itseään vielä enemmän pois omalta mukavuusalueelta. Tällä hän tarkoittanee, että valmentajaksi tulee Janne Salmi, joka on monessa yhteydessä korostanut riittävän juoksunopeuden merkitystä suunnistajalle.

www.suunnistusliitto.fi