Kilpailuviikonvaihde

Viikonvaihde meni henkilökohtaisesti huolto- ja toimitsijarooleissa. Lauantaina tuli ajettua reilu 100 km Vaasaan tytön YU-kilpailuihin. Kisoja seuratessa tuli ohimennen naurettua, että tulipahan ajettua puoleksi päiväksi tänne reilun kahden minuutin tähden. No henkilökohtainen aika 800 metrillä parani vajaat kymmenen sekuntia ja se kuitenkin lämmitti kovasti meitä molempia. Aina myönteinen kehitys on nannaa mielelle. Jatkoa seurasi tänään juoksutallin 5 km testijuoksussa, jossa aika parani minuutilla. Kaiken kaikkiaan tulokset osoittavat, että ahkera harjoittelu on tuonut tulosta ja vatsan oireilut eivät enää haittaa urheilua.

Sunnuntaina tuli käytyä Kaustisella K-P:n piirin osakilpailussa, jossa kisattiin viestimestaruuksista. Oman seuran kilpailut oli viety naapurikunnan stadionille, jossa oli hieman enemmän lunta kuin Kokkolassa. Ei sielläkään lumikerros ollut kuin muutaman sentin. Osoittaa harrastajilta vahvaa sitoutumista ja sinnikyyttä, kun maalialueen lumi oli käytännössä kolalla kasattu. Onneksi näitä tekijöitä löytyy ja heillä on mahdollisuus käyttää vapaa-aikaansa muiden hyväksi! Ei maalialue tainnut ihan standardeja täyttää, mutta kilpailu saatiin kuitenkin vietyä läpi. Harmittavasti miesten sarjassa hopea- ja pronssikamppailusssa tilaa olisi voinut olla leveyssuunnassa hieman enemmän, jotta kahden samaan aikaan saapuneen hiihtäjän kamppailu olisi saanut paremmat puitteet. Seurojen välillä yhteistyö näyttää omalla alueella toimivan, kun voidaan järjestää naapurikunnan areenalla kilpailut. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin on toimittu. Yhteisen edun vuoksi on tärkeää, että piirin alueella kilpailuja vaikeasta lumitilanteesta huolimatta voidaan järjestää. Kilpailijat pääsevät kilpailemaan ja seuroilla kilpailunjärjestämisen taito pysyy hallinnassa.

Osallistujia Kaustisella oli yllättävän paljon liikkeellä ja mm. 12-vuotiaiden tyttöjen sarjassa oli ilahduttavasti reilut toistakymmentä joukkuetta lähtöviivalla.Toivottavasti nuoria saadaan pysymään lajin parissa lumitilanteesta huolimatta.

Sotsin sunnuntaipäivä avasi Suomen mitalitilin, kun nuori Enni Rukajärvi laski hopealle. Ampumahiihtäjillä ei tänään kulkenut kärjen tahtiin sprinttimatkalla. Miesten skiathlonissakaan ei suomalaisilla näyttänyt kulkevan ja paras hiihtäjä oli joukkueseen valittu nuorten tuore maailmanmestari Iivo Niskanen. Hänellä on korkean paikan valmistelu leiri jäänyt väliin nuorten MM-kisojen takia ja oli yllätys, että hiihto sujui noin hyvin korkealla. Tuloslistaa katsoessa huomaa, että Iivoa edellä oli yksi häntä vuotta nuorempi 1993 syntynyt italialainen Fransesco De Fabiani. Nuorten miesten näkökulmasta hiihto kuitenkin meni nappiin ja alkaa näyttää, vai pitäisikö käyttää uutta hyväksyttyä muotoa näyttämään, että Iivo todellakin taitaa olla Suomen seuraava menestyjä miesten maastohiihdossa. Voiton vei pitkältä toipumislomalta palannut Dario Cologna. Hän on näköjään palautunut entiseen kuntoon ja voimia näytti riittävän loppunousussa tehtyyn ratkaisuun.

Lumitilanne Suomessa näyttää olevan normaalia heikompi. Saa nähdä, miten käy ensi viikonlopun kilpailujen, kun länsirannikolla lunta ei ole nimeksikään ja sääennusteet lupailevat nollan pinnassa olevia lämpötiloja. Itäisessä- ja pohjoisessa Suomessa lumitilanne on parempi. Jospa tuo luonnonvara vielä lisääntyisi helmikuun aikana.

Here again, Olympics

Työtehtävien vuoksi on tullut vähän taukoa päivityksiin, mutta koitetaan taas ehtiä muutama lause kirjoittamaan.

Olympialaiset ovat sitten alkaneet ja ensimmäiset maastohiihdon kilpailut on kilpailtu. Naisten skiathlonissa ei oikeastaan tulospuolella kokonaisuutena ollut yllättävää ja kilpailu sujui pitkälti ennakko-odotusten mukaisesti. Oikeastaan tuloslistan kymppikärjen osalta on samoja nimiä hieman eri järjestyksessä kuin viime viikonvaihteen maailmancupin Toblachin kisassa. Saarisen pieni horjahtaminenkaan suksenvaihdossa ei vaikuttanut loppusuoran mittelöissä ratkaisevasti, vaikka ajallisesti siihen jokin sekunti menikin. Itse olin iloisesti yllättynyt Saarisen kovasta kunnosta nimenomaan tässä lajissa. Suomalaisista naisista tämä oli selkeästi paras sjoitus tällä erää. Aino-Kaisan parempi hiihtotapa on ollut perinteinen ja nyt vapaakin sujui ihan hienosti. Hyvä Aikku! Katsojankin näkökulmasta näytti hiihto helpolta ja Aikku oli rohkeasti myös vetovastuussa välillä. Tässä vaiheessa itseluottamus on tärkeää ja uskon sen auttavan Aikkua myös tulevilla matkoilla.

Näytti myös, että huolto oli löytänyt liukkaan kuvion ja sitä kautta peesissä pääsi hyvin lepuuttamaan lihaksistoa alamäissä. Huollolla tullee olemaan suuri merkitys hiihtäjien suorituksiin ja toivottavasti he pysyvät terveinä ja löytävät oikeat kuviot ja pitotällit. Heidän kannaltaan on ensiarvoisen tärkeää, että rekassa mukana on oma kone hiontojen tekemiseen. Kiitos lieneee Olympiakomitean projektille, että n. 100 000 euron laite on voitu hankkia huollon käyttöön.

Muiden suomalaisnaisten sijoitukset mietityttävät hieman. Onko kuntohuippu heillä missä vaiheessa? Miten sopeutuminen ja suorituskyky korkealla? Onko flunssan kanssa ongelmaa? Näihin kysymyksiin saamme vastaukset lähipäivinä.

Kotikatsojan kannalta kisat tulevat sopivaan aikaan ja univelkaa ei pääse tulemaan ainakaan sen vuoksi. Onneksi myös tekniikka auttaa siirtämään omia huippulajeja sopivampaan aikaan. Tuli tänään katsottua hiihdot Vaasassa Botniahallissa Ylen olympia-appsista jälkikäteen. Saman voi tehdä myös työaikaan sattuvissa lajeissa, jos ei voi pitää palaverien aikana televisiota auki.