Susijengi pärjää ja yksilölajeilla kurjuutta

Televisiossa on ollut penkkiurheilijalle hyvin tarjontaa viime aikoina. Kiireisimpinä viikonloppuina oli katselijalla aikamoinen urakka seurata Ruotsi-maaottelua, susijengin EM-koriskarsintoja sekä huuhkajien ottelua. Taisipa siinä pyöriä ohella monia muitakin kiinnostavia lajeja.

Kuvakaappaus YLE.fi

Miksi susijengi pärjää eurooppalaisessa mittakaavassa hienosti? Voisiko yksi syy olla se, että suomalaisten keskipituus on kasvanut ja väistämättä myös erittäin pitkien määrä. "Pitkien" miehien/naisten lajeja ei ole kovin paljon ja koris on lentopallon ohella yksi, joissa pituudesta on hyötyä. Jos pitkät pelaajat on scoutattu hyvin, niin on myös ollut tarjontaa ja heistä on valikoitunut myös lahjakkaimmat. Tämä mahdollisesti on taannut riittävän määrän pitkiä ja lahjakkaita urheilijoita joukkeisiin. Tietenkin myös monet muut asiat ovat ns. loksahtaneet.

Seinäjoen jalkapalloareena

Työpaikalla kahvitauolla työkaverin kanssa jutusteltaessa ihmettelimme, ties monennenko kerran, miksi paikalliset yrittäjät polttavat tuhansia euroja pallopelien sponsoroimiseen,  joukkueiden joissa suurin osa pelaajista on ostotyövoimaa ja monesti vielä ulkolaista. Joukkueet eivät välttämättä ole edes korkeimmalla sarjatasolla, mutta pelaajille saatetaan maksaa palkkaa. Jälleen kerran on myös "suuri" keskustelun aihe, että paikalliselle futisjoukkueelle pitäisi kaupungin rakentaa uusi stadion, kun joukkue on kolkuttelemassa liigan portteja.

Miten on yksilölajien urheilijoiden tilanne? Onko heillä sponsoreita? Onko paikallisten yritysten johtohenkilöt tai omistajat intohimoisia yksilölajien kannattajia ja puheenjohtajina seuroissa viemässä asiaa eteenpäin? Kuka ykslölajien urheilijoiden palkat maksaa? Taidamme kaikki tietää vastaukset näihin kysymyksiin. Olen viimeksi vuosi sitten kirjoitellut samasta teemasta.

Totta on, että joukkuelajeissa pelejä on usein ja lipputuloilla seuraa tienaa rahaa. Yksilöurheilija ei voi myydä lippuja 100-metrin juoksuun tai suunnistuksen sprinttikisaan. Jokainen vanhempi tai seuran jaoston edustaja ei voi alkaa manageriksi keräämään yksilöurheiljalle rahoitusta. Siksi hakeutuminen opiskelemaan ja minimiopintopisteiden haaliminen Kelan tuen saamiseksi on monille ainoa vaihtoehto. Jonkinlaista yhteisrahoitusta siis nimenomaan yksilöpuolelle tarvittaisiin. Voisiko urheilijat perustaa tiimejä tai talleja, joiden nimissä voisi helpommin hakea tukea? Voisiko olla managerikoulutusta? Voisiko nuorille akatemia- tai alueryhmä- tms. urheilijoille järjestää urheilumarkkinoinnin peruskurssin, jotta heillä olisi jonkinlainen valmius itse yrittää hankkia rahoitusta?

Mediassa on mietitty suomalaisen yleisurheilun ja laajemmin huippu-urheilun tilaa ja siihen korjausliikkeitä. Asia on puhututtanut jo pitkään ja varmasti keskustelu aiheesta jatkuu vielä vuosia. Vai onko jollain jotain ratkaisua oikeasti nähtävissä?

(Päivitetty 8.9.17 korjaamalla muutamia kirjoitusvirheitä)