Susijengi pärjää ja yksilölajeilla kurjuutta

Televisiossa on ollut penkkiurheilijalle hyvin tarjontaa viime aikoina. Kiireisimpinä viikonloppuina oli katselijalla aikamoinen urakka seurata Ruotsi-maaottelua, susijengin EM-koriskarsintoja sekä huuhkajien ottelua. Taisipa siinä pyöriä ohella monia muitakin kiinnostavia lajeja.

Kuvakaappaus YLE.fi

Miksi susijengi pärjää eurooppalaisessa mittakaavassa hienosti? Voisiko yksi syy olla se, että suomalaisten keskipituus on kasvanut ja väistämättä myös erittäin pitkien määrä. "Pitkien" miehien/naisten lajeja ei ole kovin paljon ja koris on lentopallon ohella yksi, joissa pituudesta on hyötyä. Jos pitkät pelaajat on scoutattu hyvin, niin on myös ollut tarjontaa ja heistä on valikoitunut myös lahjakkaimmat. Tämä mahdollisesti on taannut riittävän määrän pitkiä ja lahjakkaita urheilijoita joukkeisiin. Tietenkin myös monet muut asiat ovat ns. loksahtaneet.

Seinäjoen jalkapalloareena

Työpaikalla kahvitauolla työkaverin kanssa jutusteltaessa ihmettelimme, ties monennenko kerran, miksi paikalliset yrittäjät polttavat tuhansia euroja pallopelien sponsoroimiseen,  joukkueiden joissa suurin osa pelaajista on ostotyövoimaa ja monesti vielä ulkolaista. Joukkueet eivät välttämättä ole edes korkeimmalla sarjatasolla, mutta pelaajille saatetaan maksaa palkkaa. Jälleen kerran on myös "suuri" keskustelun aihe, että paikalliselle futisjoukkueelle pitäisi kaupungin rakentaa uusi stadion, kun joukkue on kolkuttelemassa liigan portteja.

Miten on yksilölajien urheilijoiden tilanne? Onko heillä sponsoreita? Onko paikallisten yritysten johtohenkilöt tai omistajat intohimoisia yksilölajien kannattajia ja puheenjohtajina seuroissa viemässä asiaa eteenpäin? Kuka ykslölajien urheilijoiden palkat maksaa? Taidamme kaikki tietää vastaukset näihin kysymyksiin. Olen viimeksi vuosi sitten kirjoitellut samasta teemasta.

Totta on, että joukkuelajeissa pelejä on usein ja lipputuloilla seuraa tienaa rahaa. Yksilöurheilija ei voi myydä lippuja 100-metrin juoksuun tai suunnistuksen sprinttikisaan. Jokainen vanhempi tai seuran jaoston edustaja ei voi alkaa manageriksi keräämään yksilöurheiljalle rahoitusta. Siksi hakeutuminen opiskelemaan ja minimiopintopisteiden haaliminen Kelan tuen saamiseksi on monille ainoa vaihtoehto. Jonkinlaista yhteisrahoitusta siis nimenomaan yksilöpuolelle tarvittaisiin. Voisiko urheilijat perustaa tiimejä tai talleja, joiden nimissä voisi helpommin hakea tukea? Voisiko olla managerikoulutusta? Voisiko nuorille akatemia- tai alueryhmä- tms. urheilijoille järjestää urheilumarkkinoinnin peruskurssin, jotta heillä olisi jonkinlainen valmius itse yrittää hankkia rahoitusta?

Mediassa on mietitty suomalaisen yleisurheilun ja laajemmin huippu-urheilun tilaa ja siihen korjausliikkeitä. Asia on puhututtanut jo pitkään ja varmasti keskustelu aiheesta jatkuu vielä vuosia. Vai onko jollain jotain ratkaisua oikeasti nähtävissä?

(Päivitetty 8.9.17 korjaamalla muutamia kirjoitusvirheitä)

Raising my money, amerikkalaisen hiihdon rahoituskuvioita

Joskus tulee mietittyä, että miten ihmeessä hiihtäjät Atlantin takaa pystyvät kiertämään maailmancupin kilpailuohjelman läpi? Väistämättä matkat ovat pidemmät ja pääsosa maailmancupin- ja arvokilpailuista on yleensä Euroopan mantereella johtuen olosuhteista ja harrastajamääristä. Eipä silti, kyllä matkustaminen eurooppalaisille kilpailijoille maksaa myös maltaita, mutta harrastajamäärät ja lajin tunnettavuus lienevät toista luokkaa. Nykyään ei riitä, että pelkästään urheilijat liikkuvat, vaan myös massiivinen huoltokalusto on yleensä mukana. USA:n ja Kanadan tiimeillä lienee on vuokrattu eurooppalainen kuljetuskalusto.

Seurailen joskus amerikkalaisten hiihtäjien blokkauksia ja niissä selviää, että urheilijoilla on mm. tukisivustostoja, jossa myös yksityinen lahjoittaja voi tukea urheilijaa haluamallaan summalla ja laittaa tukiviestin mukaan. Rocky Mountain Nordic Angel järjestää tukiryhmille järjestetään myös vuosittain Nordic Sendoff Partyja, jossa huutokaupataan erilaisia tavaroita ja tarjotaan yleisölle ilmaista pizzaa ja olutta. Luonnollisesti samalla tarkoitus on kerätä urheilijoille rahoitusta kalliille MC-kierrokselle.

kuva: http://shop.usskiteam.com/

USA:n hiihtoliitto ei ilmoituksensa mukaan saa valtiontukea veikkausvaroista kuten pohjoismaiset liitot. Siksi heidän kotisivullaan on merkittävässä roolissa yksittäisten tukijoiden erilaiset avustusmahdollisuudet. Sivustolta on myös mahdollisuus shoppailla joukkueen asusteita tai puhelinliittymän.

Huomionarvoista on, että sosiaalinen media on tärkeä linkki tukijoiden suuntaan, jotta he voivat seurata urheilijansa elämää, johon ovat satsanneet. Niinpä joukkuetta ja urheilijoita voi seurata erilaisten medioiden kautta. Alla parin urheilijan linkit.

Noah Hoffman kirjoittaa ahkerasti ja mielenkiintoisia blokkauksia urheilijan elämästään ja sivulla on myös runsaasti kuvia.

Jessie Diggins on tehnyt pilke silmäkulmassa uutta kautta odottaessa maailmancupin kuvasarjan, josta selviää olosuhteet kilpailijan näkökulmasta. Jessie, kuten monet muut urheilijat twiittaavat kuulumisistaan faneille ja muille kiinnostuneille.

Ehkäpä myös suomalaiset voisivat ottaa Atlantin takaa jotain vinkkejä rahoitusmalleista täydentääkseen nykyistä budjettiaan tiukkoina talousaikoina.

Lisäys 27.11.2014

Noah Hoffman kertoo Aspen Public Radion haastattelussa mm. keräävänsä vuosittain 50 000 $ vuodessa pystyäkseen harjoittelemaan ja kilpailemaan. Juttu on kuultavissa seuraavasta linkistä
http://aspenpublicradio.org/post/being-pro-snowsports-athlete-takes-practiceand-sometimes-job

Lisäys 7.12.2018
Noah Hoffman avaa budjettiian bloggauksessaan 12.4.2018 https://noahhoffman.com/funding-my-career/ Siinä ilmenee, että hänellä on eri tason tukijoita:

• Title level support: $7,000-$20,000/year, jossa 6 kpl mm. Thoughtforms Builders ja Madshus
• Grant level support: $1,000-$7,000/year 6 kpl mm. RMNA, MMF, Caldwell Sport, etc.
• Sponsor level support: $200-$1,000/year 2 kpl Julbo Eyewear ja TOKO gloves
• Personal level support: $5-$200/year useita

Noahin mukaan:"The biggest advantage of being an American athlete, when it comes to raising money, is that we have a culture of giving." Vapaasti käännettynä: suurin etu amerikkalaisella urheilijalla rahoitusta kerättäessä on, että meillä on antamisen kulttuuri.