Susijengi pärjää ja yksilölajeilla kurjuutta

Televisiossa on ollut penkkiurheilijalle hyvin tarjontaa viime aikoina. Kiireisimpinä viikonloppuina oli katselijalla aikamoinen urakka seurata Ruotsi-maaottelua, susijengin EM-koriskarsintoja sekä huuhkajien ottelua. Taisipa siinä pyöriä ohella monia muitakin kiinnostavia lajeja.

Kuvakaappaus YLE.fi

Miksi susijengi pärjää eurooppalaisessa mittakaavassa hienosti? Voisiko yksi syy olla se, että suomalaisten keskipituus on kasvanut ja väistämättä myös erittäin pitkien määrä. "Pitkien" miehien/naisten lajeja ei ole kovin paljon ja koris on lentopallon ohella yksi, joissa pituudesta on hyötyä. Jos pitkät pelaajat on scoutattu hyvin, niin on myös ollut tarjontaa ja heistä on valikoitunut myös lahjakkaimmat. Tämä mahdollisesti on taannut riittävän määrän pitkiä ja lahjakkaita urheilijoita joukkeisiin. Tietenkin myös monet muut asiat ovat ns. loksahtaneet.

Seinäjoen jalkapalloareena

Työpaikalla kahvitauolla työkaverin kanssa jutusteltaessa ihmettelimme, ties monennenko kerran, miksi paikalliset yrittäjät polttavat tuhansia euroja pallopelien sponsoroimiseen,  joukkueiden joissa suurin osa pelaajista on ostotyövoimaa ja monesti vielä ulkolaista. Joukkueet eivät välttämättä ole edes korkeimmalla sarjatasolla, mutta pelaajille saatetaan maksaa palkkaa. Jälleen kerran on myös "suuri" keskustelun aihe, että paikalliselle futisjoukkueelle pitäisi kaupungin rakentaa uusi stadion, kun joukkue on kolkuttelemassa liigan portteja.

Miten on yksilölajien urheilijoiden tilanne? Onko heillä sponsoreita? Onko paikallisten yritysten johtohenkilöt tai omistajat intohimoisia yksilölajien kannattajia ja puheenjohtajina seuroissa viemässä asiaa eteenpäin? Kuka ykslölajien urheilijoiden palkat maksaa? Taidamme kaikki tietää vastaukset näihin kysymyksiin. Olen viimeksi vuosi sitten kirjoitellut samasta teemasta.

Totta on, että joukkuelajeissa pelejä on usein ja lipputuloilla seuraa tienaa rahaa. Yksilöurheilija ei voi myydä lippuja 100-metrin juoksuun tai suunnistuksen sprinttikisaan. Jokainen vanhempi tai seuran jaoston edustaja ei voi alkaa manageriksi keräämään yksilöurheiljalle rahoitusta. Siksi hakeutuminen opiskelemaan ja minimiopintopisteiden haaliminen Kelan tuen saamiseksi on monille ainoa vaihtoehto. Jonkinlaista yhteisrahoitusta siis nimenomaan yksilöpuolelle tarvittaisiin. Voisiko urheilijat perustaa tiimejä tai talleja, joiden nimissä voisi helpommin hakea tukea? Voisiko olla managerikoulutusta? Voisiko nuorille akatemia- tai alueryhmä- tms. urheilijoille järjestää urheilumarkkinoinnin peruskurssin, jotta heillä olisi jonkinlainen valmius itse yrittää hankkia rahoitusta?

Mediassa on mietitty suomalaisen yleisurheilun ja laajemmin huippu-urheilun tilaa ja siihen korjausliikkeitä. Asia on puhututtanut jo pitkään ja varmasti keskustelu aiheesta jatkuu vielä vuosia. Vai onko jollain jotain ratkaisua oikeasti nähtävissä?

(Päivitetty 8.9.17 korjaamalla muutamia kirjoitusvirheitä)

Virrat urheilijan keidas?

Havahduin äskettäin tyttäreni kommentista, jossa hän kiitteli Virtain urheilupuiston kokonaisuutta.
Lämmittelyverra juosten meni Rantapuiston maisemissa kaunista järvimaisemaa ihaillen. Varsinainen treeni tapahtui sitten urheilukentän novotanilla. Vedot oli taas hyvä vetää vieressä olevalla laskettelurinteen urilla. Toista on Pohjanmaalla, jossa mäkivetoja varten joutuu joko pyöräilemään tai autoilemaan kilometrien matkan.

Googlemaps

Harvoin on urheilijan kannalta fyysiset harjoitteluolosuhteet näin monipuolisesti järjestetty.
Virtain kaupungissa on urheilukenttä keskeisellä paikalla, jonka yhteydessä ovat myös: beachvolley, jousiammunta, soutupaikka, laskettelurinne, jääkaukaukalo, jäähalli, jalkapallokenttä ja tenniskentät. Hiihtourat poikkeavat alueella ja lähtevät useaan suuntaan. Kesäisin niitä pitkin on mahdollista juosta tai kävellä. Huoltorakennus on hyväkuntoinen ja alueen keskellä. Lisänä pikkukaupungissa on kaksi uudehkoa liikuntahallia, joista toinen suurempi koulujen läheisyydessä.

 

 

Miika Takalan video Virtain urheilukentältä Youtubessa

Rantapuisto ja satama  foto:venelehti.fi ja pirkanmaansanomat.fi

Kisapirtti foto:puuinfo.fi

Liikuntahalli foto:virratkampus.fi

Aina ei osaa arvostaa kaikkea sitä, mitä vieressä on ja mihin on tottunut. Näin ulkopaikkakuntalaisen silmin harjoitteluympäristö vaikutti todelliselta satsaukselta urheilun ja liikunnan hyväksi. Lukemattomat ovat ne yleisurheilukentät, joissa edelleen juostaan epämääräisellä alustalla rikkaruohon puskiessa kentän läpi. Toivottavasti virtolaiset ja lähialueen muut urheilijat löytävät upeat hajoittelumaaastot ja ympäristön. Ilmeisesti seiväshyppäjät kauempaakin käyvät yrittämässä ennätyksiä Virroilla, sillä hyppypaikka on hyvin tuulilta suojassa. Paikkakunnalla on monia muitakin urheiluun sopivia paikkoja ja talvisin nuorten SM-hiihtoihin tehdyt ladut tarjoavat sopivaa haastetta myös vaativaan makuun. Majoituspaikkoja löytyy vaikka viikonloppuleiriin  heti urheilukentän yläpuolella olevasta kesähotelli Domuksesta (kesäisin auki) tai Nuorisokeskus Marttisesta (ympäri vuoden auki).

Yleisurheilun saralla paikkakunnalta on tullut useita menestyneitä urheilijoita mm.: Jussi Heikkilä, Jouko ja Katja Kilpi, Tuula Laaksalo, Mika Polku ja Vesa Rantanen. VirtU:n tilastoennätykset löytyvät oheisesta linkistä.