Menestyksen makua myös urheilijan taustalla

Kuvakaappaus www.suunnistusliitto.fi/

Suunnistuksen metsämatkojen MM-kisat on saatu Norjassa päätökseen ja yllättävin tulos taisi olla Suomen miesjoukkueen hieno hopea sija. Miesten suoritusta kirkastaa myös se, että he olivat kaikki nuoria 24-25 -vuotiaita miehiä. Venla Harjun jaettu pronssi taisi olla jo etukäteen mahdollinen. Hänellä on myös aiempaa menestystä MM-kisojen henkilökohtaisilla matkoilla. Onnea!

Hieno asia, että miehet ovat päässeet jälleen mitalikantaan kymmenen vuoden odotuksen jälkeen. Upeaa on myös se, että menestystä saatiin jo näin nuorena. Tulevaisuudessa on siis lupa odottaa useita vuosia tiukkoja mitalikamppailuja. Tämä toivottavasti inspiroi nuoria suunnistajia jatkamaan lajinsa parissa ja tuo tarvittavaa pöhinää myös mediassa, jotta liiton markkinointi on menestyksellistä. Yleensä menestyvää tuotetta on helpompi myydä. Sama näkyy myös joukkuelajeissa, joissa silloin kun joukkueella menee kehnommin olisi tarve saada kotikatsomo ylimääräiseksi pelaajaksi. Kuitenkin yleisö seuraa mielummin menestyvää joukkuetta.

Pohdin mielessäni, että tuo miesjoukkueen menestys oli varmasti monelle iloinen yllätys, mutta poikien lähipiiri saattoi aavistaa, että kaikki oli mahdollista. Taisipa asiantuntijana toiminut Miika Kirmulan henkilökohtainen valmentaja Janne Salmi todeta ennen kisaa, että mitali on tulossa.

Varmasti asian eteen oli tehty paljon työtä ja usko omaan tekemiseen oli luotu. Tässä kohtaa tulee mieleen nuorten jääkiekkomaajoukkueen menestyksen eteen luotu pohjatyö myös henkisen valmennuksen puolella. En tiedä, miten suunnistusmaajoukkue tsemppaa, mutta asiaan liittyen  ohessa junnu Leijonien 2016 tsemppitaulu, jonka valmentaja Melina Niemi on teettänyt.

Kuvakaappaus https://rokmind.fi/voittaminen-asenne-ja-valintakysymys-miten-nuorten-leijonien-menestyksen-portaat-syntyivat/

Aina ei tarvitse saada MM-mitaliakaan vaan jo ensimmäisen seuran kisan voitto voi tuntua junnu-urheilijalle melkein yhtä suurelta, mutta myös vanhempia se lämmittää. Itse muistan , kuinka palkitsevalta tuntuivat omien lasten SM-mitalit. Onhan sitä vanhempana myös yleensä aika lailla mukana urheilijan harjoittelussa ja kilpailuissa. Huoltajien roolia ei voi väheksyä urheilijan takana ja monesti he ovat se pääasiallinen tuki sekä taloudellisessa, että henkisessä mielessä. Kaikilla ei ole urheilullista roolia, mutta monet vanhemmat vastaavat mm. suksihuollosta ja valmennuksesta.

Olkaa siis lähipiiri myös ylpeitä urheilijan saavutuksista, silloin harvoin, kun niitä tulee! Uskon, että menestys silloin tällöin motivoi myös kotiväkeä ja valmentajaa.