Suksien valinta ja suksen merkinnöistä

Monia hiihtäjiä ja huoltajia kiinnostaa suksen tiedot, joista voi päätellä jotain suksen ominaisuuksista eri keleille ja sopivuuden hiihtäjän ominaisuuksiin nähden. Miten tietoa saa selville ja mitä suksien sarjanumeroista ja tarroista saa selviää?

Monesti tietoja suoraan ei suksesta löydy, vaan on käsipelissä mittaamalla selvitettävä suksen ominaisuuksia. Tässä voi käyttää apuna Nastolan Vaakaa, jolla mitataan suksen jäykkyyttä ja voidepesän muotoa.
(katso esim. eri tyylin ja kelien suksen kuvaukset aiemmasta blokikirjoituksesta http://sport-pedagogic.blogspot.fi/2014/11/suksien-valinta.html)

Perinteisen tyylin suksi

Kuvakaappaus Skiroller mittatuki

Ensin haetaan suksen tasapainopiste BP (balance point) vaikka siklillä ja merkitään se.
Sitten katsotaan suksen loppujäykkyys puristamalla vaa'alla 7 cm BP:n takaa kunnes 3 - 4 cm leveä muoviliuska esim. piirtoheitinkalvoa (0,10 - 0,20 mm paksua) ei enää liiku. Tällöin saadaan suksen loppujäykkyys MF (maximum force), jonka pitäisi olla sama kuin sarjanumerossa. Puristuksessa voi käyttää apuna mittatukea, jolloin mittari asettuu tukevammin sukseen.

Liukupainealueet tarkistetaan puristamalla suksea haluttuun jäykkyyteen 50 - 75 % hiihtäjän massasta ja vetämällä kalvoliuskaa hiihtosuuntaan.

Voidepesän määritystä varten puristin siirretään n. 12-13 cm tasapainopisteen takapuolelle ja puristetaan suksea 50 - 75 % hiihtäjän painosta. Jos halutaan hyvää yhden suksen liukua, niin voi käyttää 55 - 60 % hiihtäjän painosta ja jos halutaan pitävämpi suksi esim. juniorihiihtäjälle voi käyttää 50 - 55 %. Kun vaakaan on asetettu sopiva paino, niin liikutetaan liuskaa eteen ja taakse ja merkitään tussilla pitoalue. Kun halutaan tarkempaa mittausta kilpakäyttöön, niin voidaan merkitä rakotulkkia apuna käyttäen numeromerkinnät:
- 0,1 (vihr) pakkaselle,  tänne asti yksi ohut kerros purkkivoidetta
- 0,2 (sin) pienelle pakkaselle, pohjavoide ja kaksi kerrosta purkkivoidetta
- 0,3 (kelt) kostealla, pohjavoide ja purkkivoidetta
- 0,5 (pun) liisterikelille, pohjaliisteri ja pitoliisterikerros

Tällöin voi pakkasella pitoaluetta pidentää, mutta on muistettava vetää vain ohut kerros purkkivoidetta päähän asti. Voidekerrokset ovat aina toisiaan lyhyempiä ja noudattavat siten voidepesän muotoa. Suksimerkeillä on voidepesissä ominaispiirteitä esim. Peltosella voidepesä on ollut matalampi ja Fischerillä siteen edessä korkea (pitoa tarvittaessa kannattaa laittaa siteen etupuolelle 10 cm lisää pitoa).

Maajoukkue käyttää koodivärejä (teippi suksen kärjessä) eri kelien suksille, jotta valinta nopeutuisi suuresta määrästä suksipareja.

Voidepesän ollessa erittäin takana tai edessä, ne voivat olla vaikeasti hiihdettävät ja voideltavat. Valintavaiheessa sellainen pari kannattaa hylätä. Jonkin verran voi siteiden paikalla suhteessa tasapainopisteeseen pelata ja NIS-järjestelmässä kokeilla oikeaa paikkaa.


Vapaan tyylin suksi
Puristus 7 cm tasapainopisteen takaa, jolloin loppukilot pitäisi olla lähellä hiihtäjän massaa.
Puristettaessa 0,9 - 1,5 x hiihtäjän massa on jäätävä etupuolelle 30 - 60 mm rakoa. Liukupainealueet kannattaa selvittää erikseen olosuhteiden mukaiseksi.
Kannattaa verrata omaan vanhaan toimivaan sukseen.

Skiselector

kuvakaappaus www.skiselector.com

Ruotsalaiset ovat kehittäneet suksien tietokonepohjaisen mittausjärjestelmän SkiSelectorin, jota on muutamilla suksikauppiailla käytössä. Laite mittaa suksen painealueet ja voidepesän elektronisesti ja tulostaa lopuksi tarran, johon strategiset mittaukset on tulostettu. Tässä saa samanlaista tietoa kuin itse käsivaa'alla mittaamalla. Täytyy kuitenkin osata tulkita tuloksia ja tietää eri kelien vaatimukset sukselle.
Osa valitsijoista pitää kädellä koettavaa tuntumaa kuitenkin tarkempana. Tällöin voi tietää, onko painealue tai voidepesä tasaisesti ottava, laakea tai kiristyvä tms.


Suksen merkinnöistä

Atomic

Mitä tietoa kilpahiihtäjä tai huoltaja niistä saa?
Alla eri suksivalmistajien merkeistä tietoa.

Atomic, Oneway ja Salomon
Atomicilla on tarrassa paljon tietoa suksen ominaisuuksista, joita voi hyödyntää jo suksen valintavaiheessa.

Atomicin perinteisen suksen valinnasta on hyvä Stefan Storvallin bloggaus http://bloggen.fi/vallnaf/2011/11/17/val-av-klassiska-skidor/
Ilmeisesti myös Onewayn ja Salomonin sukset valmistetaan samalla tehtaalla Itävallassa ja tarratkin ovat samanlaisia.

Fischer

 

Salomon

 

Fischer

Fischer

 

Fischerin sarjanumeron alussa on suksen pituus ja perässä oleva kolminumeroinen luku on suksen loppujäykkyys kg. Tarrassa on nähtävillä suksen malli ja jäykkyys soft, medium tai stiff.
Ilmeisesti muuta tietoa ei merkinnöistä ole saatavissa.

Järvinen ja Yoko

Yoko

Yokon ja Järvisen suksissa ei ole sarjanumerossa muita tietoja kuin tuotekoodi ja juokseva valmistusnumero. Malli, pituus ja jäykkyysluokitus ovat sarjanumerolapussa erillisinä ja myös EAN-koodin sisällä. Valmistusajankohta on sarjanumeron kautta tehtaan tiedossa.

Madshus
Sarjanumerosta ei voi itse päätellä juuri mitään.

kuvakaappaus www.madshus.com

Tälle talvelle Madshus on laittanut osaan malleista rfid-sirun. Sirussa itsessään ei ole tietoa vaan jokaista suksea pystytään  seuraamaan tuotannossa alusta loppuun saakka. Rfid-tägin numero ja sarjanumero kulkevat sen jälkeen yhdessä ja suksien tiedot ovat  tallessa Madshusilla. Sukset ostettuaan kuluttaja voi ladata puhelimeensa sovelluksen jossa muun muassa näkee korkeimman kohdan omalla puolella painolla ja täydellä painolla. Voidepesän korkeus ja muoto on myös nähtävissä sovelluksessa. Sovellus näyttää tarkat mitat balanssista molempiin suuntiin jotka voi omiin suksiin merkata, molemmissa päissä korkeusmerkinnät menee 0,2, 0,3 ja 0,4mm. Voit katsoa lisää aiheesta madshus.com/empower.


Peltonen
Peltosella on tarrassa suksen malli, jäykkyys, pituus ja profiili. Joissakin malleissa näyttää olevan myös Skiselectorin mittaustulos kyseiselle parille.

Rossignol
Rossignolin tarrassa on perinteisissä suksissa pituus (198), voidepesän korkeus (1,8) puolen painon lukema (42 numerosarjan alussa) karkea painoluokka (67/77 kg).

Päivitys/update 6.3.2023 katso kuva alla

”Ensimmäinen numerosarja on valmistusnumero. 

36 on rakoetäisyys cm tasapainopisteestä kantaan 0,5mm kohtaan asti, 42 sama kärkeen päin. Perinteisen tyylin suksissa jalkavuuslukujen jälkeen olisi vielä HR-luku x,x. 78 on loppukilot (=FA), 76 suositus hiihtäjän painosta varusteissa (168 sama paunoissa). Nuo tarrassa ilmoitetut arvot vain suuntaa antavia...eli siis jokaisessa yksilössä on oma tarra ja arvot eivät ole identtisiä yleensä. Käppyrä ja nuolet osoittaa, miten päin suksi on testerillä mitattu.” Lähde A. Vainio 2023

Suksien valinta

Miten valita toimivat sukset eri kelille? Tässä jotain tietoa asiasta kiinnostuneille. Aluksi Valmentajapankin video yleissuksien valinnasta (kuvattu Vuokatin Intersportissa).

Uudet sukset
Periaatteessa kilpahiihdossa uudet sukset tilataan jo keväällä tai alkukesällä ja ilmoitetaan toive suksen kelialueesta ja hiihtäjän painosta. Kauppias tekee ennakkotilauksen asiakkailleen ja osalla heistä tai edustajillaan on mahdollisuus olla mukana valitsemassa suksia joko tehtaalla tai maahantuojan varastossa. Yleensä ennakkotilauksiin tarrjotaan jotain muuta etua mukaan palveluiden (esim. hionta ja ensihuolto) tai tavaroiden muodossa. Lajissa jo menestyneille hiihtäjille saattaa maahantuojan tai urheilulukion edustaja valita ns. päältä parhaat parit, jonka jälkeen tulee kuluttajamyyntiin tarkoitettujen suksien valinta.

Suksien hankinnan periaatteista
Omia suksipareja kannattaa kartuttaa tarpeen mukaan ja silloin tulee miettiä erilaisia käyttöolosuhteita lähinnä kelin mukaan. Tavallinen kuntohiihtäjä pärjää 1-2 parilla per tyyli, mutta vakavammin kilpailtaessa on hyvä hakea erilaisiin keliolosuhteisiin tarkoitettuja pareja. Kilpailtaessa on hyvä olla muutama vaihtoehto, joista valita juuri päivän olosuhteisiin sopivat sukset. Voiteluja ja käsikuviointeja testattessa on tietenkin hyvä, että suksia olisi useampi pari. Toimivimpaan pariin laitetaan kilpailuviimeistely ja huonommin toimivalla tehdään lämmittelyt. Periaatteessa kilpailutestaus voidaan tehdä perusparafiinilla ja paremmin toimivaan sukseen laitetaan fluoriparafiini ja -pulverit ym.

Suksen profiili
Perinteisen ja vapaan tyylin sukset näyttävät samanlaisilta, mutta perinteisen suksessa on keskellä pitoalue kannasta n. 30-50 cm eteenpäin. Suksen kantaosa ja kärki myötäilevät latua ja perinteisen suksen keskiosan voidepesä toimii kontaktina lumeen, jolla saadaan pito aikaiseksi potkussa.Voidepesän molemmin puolin on liukupainelueet, joiden muoto ja jäykkyys vaihtelevat eri kelien suksissa.

Suksi toimii rakenteensa johdosta jousen tavoin, joka tuo lisävoimaa potkuihin. Hyvin hiihdettävän suksen kimmoisuus on suurempi kuin heikommalla suksella. Pehmeällä alustalla pehmeästä, kimmoisasta ja kevyesti liikkuvasta suksesta on hyötyä, kun taas kova alusta vaatii sukseen vaimentavan rakenteen.
Suksen merkinnöistä yleensä löytyy ns. loppujäykkyys eli se puristukseen tarvittava voimamäärä, joka tarvitaan suksen keskiosan korkeimman kohdan koskettamaan lunta. Loppujäykkyyttä mitataan puristamalla suksia vastakkain jousivaalla n. 2 cm siteistä kantaanpäin.

Luisto lumella
Kosteuden mukaan lumi jaotellaan yleensä viiteen ryhmään: kuiva, kostea, märkä, hyvin märkä ja loska.
Voitelun kannalta ladun pinta taas jaetaan seuraavasti: uusi pakkaslumi, hienorakenteinen lumi, vanha muuttunut lumi, märkä lumi ja jäätynyt märkä lumi.

Yleisesti ottaen voisi sanoa, että mitä pienempi on kitkakerroin suksen ja lumen välillä, sitä paremmin suksi luistaa. Hiihdettäessä suksen pohjan ja lumen väliin syntyy kitkaa, jonka tuottama lämpöenergia sulattaa liukupintojen väliin vesikalvon. Kitkan suuruus riippuu mm. lumen lämpötilasta ja kosteudesta, hiihtäjän painosta ja suksen lumeen kohdistuvasta pinta-alasta. Suksen profiililla pyritään saamaan tuo vesikalvo toimimaan kulloiseenkin kelialueeseen nähden mahdollisimman hyvin . 

Kovalla pakkasella kitkalämpö on riittämätön sulattamaan lumikiteitä, eikä vesikalvoa muodostu lainkaan. Silloin kaksi kiinteää pintaa hankaa toisiaan vasten, joten kitka on suuri ja luisto heikko. Suojasäällä suksen pohjan ja lumen välinen vesikalvo taas pysyy yhtenäisenä, jonka johdosta hiihtäjä tuntee ladun ikään kuin imevän suksia ja meno on raskasta. Pikkupakkasella vesikalvo on katkonainen, mikä toimii tehokkaana voiteluaineena ja parantaa luistoa.

Ihanteellisen kelivoitelun tavoitteena on synnyttää suksen ja lumen väliin katkonainen vesikalvo luistoa parantamaan.

Kovalla pakkasella kitkaa voidaan pienentää parafiinivoiteella. Parafiinit muodostavat sileän ja kovan pinnan, sillä ilman voidetta särmikkäät lumikiteet pääsisivät takertumaan suksenpohjan mikroskooppisiin epätasaisuuksiin. Suojasäällä taas yritetään estää yhtenäisen vesikerroksen syntyä esimerkiksi fluorivoiteilla, jotka hylkivät vettä, joten ylimääräinen neste poistuu suksen alta.

Myös suksen pohjan väri vaikuttaa, kylmällä kannattaa olla musta pohja ja lämpimällä valkoinen.

Merkittävässä roolissa luiston parantamisessa ovat myös suksen hionta- sekä käsikuvioinnit.

Perinteisen sukset

Perinteisen suksessa liu'un aikana vain liukupainelueet koskettavat lunta ja paine kohdistuu näille alueille. Potkaistaessa paine jakaantuu laajemmalle alueelle.

Vesikelin suksen ominaisuuksia
- Voidepesä on korkeakaarinen ja pitkähkö.
- Loppujäykkyys on loppua kohden tiukkeneva (60-70% painosta).
- Painealueet ovat mahdollisimman lyhyet ja pehmeät kannan ja kärkien auetessa selvästi.

Nollakelin suksi
- Voidepesä on korkeakaarinen ja pituudeltaan lyhyempi kuin pakkaskelin suksissa.
- Loppujäykkyys on tiukempi (60-65% painosta).
- Painealueet ovat lyhyemmät ja kannan sekä keulan auetessa jonkin verran.
Pakkaskelin suksi
- Voidepesä on matalakaarinen ja mahdollisimman pitkä.
- Loppujäykkyys on pehmeä (55-60% painosta).
- Painealueet ovat pitkähköt, kevyet. Kanta ja keula eivät aukea yhtä paljon kuin kostean kelin suksessa.


Murtomaa A. 2012

Vapaan hiihtotavan sukset
Vesikelin ominaisuuksia
- Matalahko suksi, jossa kevyt alkujännitys kärjen ja kannan ollessa löysät tai auki.
- Lyhyet ja kevyet painealueet.
- Pehmeä loppujäykkyys.

Nollakelin ominaisuuksia
- Matala suksi, jossa kevyt alkujännitys. Kärki ja kanta kiinni, mutta paineen kasvaessa aukeavat.

- Painelaueet lyhyet ja melko kovat. Pehmeälle alustalle pidemmät painealueet ja pehmeämmät painepiikit.
- Loppujäykyydeltään jäykin suksi matalalla lähdöllä Pehmeällä alustalla löysempi.

Pakkaskelin ominaisuuksia
- Kevyt joustava alkujännitys. Kärki ja kanta löysät, mutta kiinni.
- Painealueet kevyet, hitaasti kasvavat ja pitkähköt
- Loppujäykkyys pieni pehmeän alustan suksilla.


Lähteenä mm.:
- Antti Murtomaa Hiihdon fysiikkaa, Oulun yliopisto 2012
- Esa Puukilainen Tiede-lehti 2/2007