Olympiamitalit jaettu, suomalainen maastohiihto uuteen nousuun!

Reilut kaksiviikkoiset talviurheilun olympiakilpailut on takana ja mitalit ovat löytäneet iloiset omistajansa. Osalle ne tulivat ehkä odotettuina, joillekin taas hieman yllättäen. Se on urheilun suola, sillä koskaan ei voi olla varma mitalistaan, kuten mm. norjalaiset huomasivat.

Jaossa oli maastohiihdon mitaleita 12:ssa lajissa, joista suomalaiset nappasivat kolme.
Ennakko-odotuksissa suomalaisille ennustettiin mitaleita lähinnä naisten viesteissä, jotka toteutuivatkin. Suuri yllätys oli miesten parisprintin voitto, jossa Sami Jauhojärvi ja Iivo Niskanen putsasivat yllättäen pöydän.

Näin ajatellen kolme mitalia ei kuitenkaan ole hirmuinen määrä, mutta voidaan silti sanoa, että Sotshin laduilla meni yli odotusten. Miksi niin?

Suomalaisen maastohiihdon näkökulmasta oli tietenkin erityisen tärkeä uutinen, että mieshiihto on saanut uuden nuoren menestyjän. Tilanne on kuin suomalaisessa jääkiekossa, jossa nuori polvi on (onneksi) tulossa lujaa mukaan ja viestin vaihto jo kokeneemmalta pelaaja-/hiihtokaartilta sujui yllättävissä mitalimerkeissä.

Foto: Iltalehti.fi

Foto: Iltasanomat.fi

Henkilökohtaiset kilpailut menivät suomalaisittain paremmin kuin odotin, vaikka niistä nyt ei odotettua palkintoa tullutkaan. Oli ilahduttavaa huomata kuinka lähellä mitalisijoitusta oltiin naisten yhdistelmäkilpailussa ja kympillä. Kummassakin asialla oli jo konkariksi luettava Aino-Kaisa Saarinen, jonka suorituksissa ei näkynyt merkkiäkään vielä vuosi sitten olleesta alamäestä. Onneksi Aikku jaksoi tehdä töitä ja sai sitten onnistumisen palkinnoksi. Tekniikkaongelmista ei ollut tietoakaan, no ehkä hieman päätösmatkalla alkoivat lihakset olla jo niin tyhjät, että luistelu säärikramppien vuoksi alussa näytti jo hieman hakevan. Kerttu Niskanen teki myös varmaa jälkeä ja tuntui nauttivan hiihdostaan ja kahdesta mitalistaan. Kristan osalta ei aivan ehkä huippuhiihtoa tainnut tulla, mutta hän teki Anne Kyllösen kanssa joukkueessa oman osuutensa mitalin arvoisesti. Riitta-Liisan kerrottiin tällä kaudella satsaavaan pidemmän matkan hiihtoon ja normaalimatkan hiihdoissa on näkynyt hieman heikompia tuloksia kuin aiemmin. Sprintissä suomalaiset naiset eivät päässeet loppueriin ja naisten parhaana oli Anne Kyllönen, joka aika-ajoissa hiihti 11. Ampumahiihtäjä mari Laukkanen 24. kävi myös hiihtämässä sprintin, kuten myös Mona-Lisa Malvalehto 28.

Aikun tämän kauden onnistuminen on hyvä muistutus kaikille, että kaudet eivät ole veljeksiä keskenään ja onnistuminen voi kuitenkin tulla vastoinkäymisten jälkeen. Samaa todistavat monet muut urheilijat, kuten esim. Johan Ollsson, joka oli lähellä luovuttaa ennen olympialaisia sairastelun takia.

Iivon 15 km:n hiihto oli kerrassaan upea ja harmillisesti kamppailu päättyi kuuluisaan 0,2 sekunnin häviöön ruotsin Johan Olssonista. Iivolla tuntui kulkevan matka kuin matka. Oma arveluni on, että Iivon hapenottokyky sopi erittäin hyvin korkealla hiihdettäessä ja hänellä oli myös selvästi kunnon ajoitus kohdallaan. Nuorena miehenä myös palautuminen on nopeampaa. Sami Jauhojärven suoritukset henkilökohtaisilla matkoilla eivät nouseet aivan kärkeen, mutta parisprintissa vahva onnistuminen oli mieleenpainuvaa ja hänelle varmasti uran huippuhetkiä. Matti Heikkinen ei tällä kertaa päässyt kovimpaan tuloslistan kärkeen, kuten eivät myöskään Ville Nousiainen ja Lari Lehtonen. Ajoittain heillä oli hyviä hiihtoja. Sprinteissä suomalaisista olivat mukana: Martti Jylhä 21., Ville Nousiainen 24., Anssi Pentsinen 34. ja Juho Mikkonen 43. Martin alkukauden hieno palkintomenestys ei kantanut olympialaisten finaaliin ja miehet karsiutuivat.
 
On annettava kiitettävä arvosana suomalaiselle huoltotiimille. On erittäin tärkeä, että sukset toimivat ja niihin voi luottaa tärkeässä kilpailussa. Hyvä Stefan Storvall ja huoltotiimi teitte fantastisen työn!

Esa Lilja, Helsingin Sanomien urheilutoimituksen esimies, analysoi hienosti kirjoituksessaan 23.2.2014 urheilun merkityksen ja tulevaisuuden. Talviurheilun yhden superkeskiviikon anti oli "yksi suurimmista urheiluhetkistä vuosikymmeniin: miesten hiihdon olympiakulta, naisten hopea" ja tietenkin Venäjän lyöminen jääkiekossa ja pääsy mitalipeleihin. Hänen mukaansa talvikisat ovat taas näyttäneet, että "huippu-urheilu antaa ihmisille jotain aivan ainutlaatuista". Lilja kirjoittaa, että Olympiakomitean huippu-urheilutyksikön johtaja Mika Kojonkosken viesti on: "Jos voisimme kääntää ajattelua siihen, ettei suomalaisella urheilijalla ole koko kansakunnan menestyspaine harteillaan, vaan oltaisiin isloisia siitä, että meillä on kapasiteettia taistella. Ja jos tulee menestystä, se on plussa. Silloin meillä olisi menestystä myös jatkossa". Myös samanlaista viestiä on Liljan mukaan tullut Erkka Westerlundilta ja on sanottu hänen ajattelevan, että pelaajille on tärkeää huomata, että "hienointa on se tie, jota pitkin kuljetaan , ei lopputulos". Ilmeisesti silloin voidaan pelaajia auttaa tilanteessa, jossa ollaan tärkeässä pelissä ja maaleja pitäisi tulla, jotta selvittäisiin jatkoon. Pelin näkemisenä osana pidempää hienoa urheilua, voidaan liikaa taakkaa harteilta poistaa ja yrittää nauttia itse tunteesta, joka pelissä tulee. Puristus maalin saamisesta saadaan pois mielestä ja voidaan nauttia ja tehdä parempia suorituksia, joiden tuloksen myös maali on mahdollinen.

Onneksi ennakoitu turvallisuusriski ei päässyt todentumaan ja kisat saatiin vietyä rauhassa läpi. Osa kommentaattoreista kehui kovasti järjestelyjä ja valtava rahallinen satsaus kannatti.

Maastohiihdon olympiamitalit 2014 FIS-Ski

Iivo Niskanen

HS: Faktaa Iivosta

Olympiakomitea 13.1.2014: "Niskasen ja Mikkosen ura on nousujohteinen ja heidät valittiin joukkueeseen potentiaalisina tulevaisuuden menestyjinä."

Toden totta, näin se tulevaisuus on jo täällä! Iivo Niskasen harteille on jo ladattu melkoisesti suomalaisen mieshiihdon menestymisen toiveita ja odotuksia. Kelpo lailla hän hoiti hommansa nuorena 22-vuotiaana hiihtäjänä. Enää ei voida puhua lupauksesta, vaan nyt on jo näytöt kovassa kansainvälisessä porukassa annettu ja se varmasti tuo luottamusta omiin kykyihin entistä enemmän. Ei Iivoa voi vaatimattomaksi mieheksi Sotshin kisaa edeltävältä kaudeltakaan sanoa. Median haastattelussa hänellä on samanlaista rempseää otetta kuin Sami Jauhojärvellä ja häneltä saa helposti hersyvää ja reipasta kommenttia.

Nousu yleisen sarjan huipulle tuli kohisten ja alla olevasta FIS viimeisimmistä tuloksista voi nähdä, että joulukuussa Scandinavia Cupissa sijooitus oli syksyn sairastelun jälkeen pertsalla 35. sitten Piteåssa tammikuun alussa samaisessa cupissa pertsalla 5. ja Vantaalla SM-hiihdoissa 18.1.2014 pertsalla 4. Tammikuun lopussa nuorten MM-kisoissa tuli voitto sekin pertsalla ja parin päivän päästä maailmancupin Toblachin kilpailussa sijoitus oli 8 pertsalla, kunnes olympialaisissa oli hiuskarvan varassa kolmas sija.

Iivo Niskanen (foto HS.fi)

Hieno putki, kun miehellä on takanaan marraskuussa pitkittynyt virustulehdus. Oliko se tässä tapauksessa sitten Iivon kannalta hyvä, että tuli harjoitteluun ainakin tehojen osalta taukoa? Tulosten valossa kunto oli kauden tärkeimissä kilpailuissa juuri kohdallaan.

Mediasta on useamman kerran saanut lukea, että Iivolla on ollut kauden aikana flunssaa ja se on häirinnyt harjoittelua. Kun kehoa rasitetaan huippu-urheilussa äärimmilleen, on se herkempi virus- ja bakteeritartunnoille. Tämä johtuu mm. lihasten pienten vaurioiden korjaamisessa tarvittavien valkosolujen toiminnasta. Urheilijan tulisi huolehtia riittävän monipuolisesta ravinnosta ja erityisesti kivennäis- ja hivenaineiden saatavuudesta, jotta rasituksesta tulleet pienet vammat eivät tulehduttaisi enempää kehoa.

Iivolla on kestävyysurheiluun sopivat geenit ja kaiken järjen mukaan kone kunnossa eli hapenottokyky huippuluokkaa. Nykyisin oman hapenottokyvyn kehittymisen arvioivaa testiä voi ostaa netistä, mutta luulen, ettei Iivolle tuosta tiedosta ole enää hyötyä. Iivo tiedetään intohimoisena harjoittelijana ja hän selkeästi halunnut satsata täysipäiväiseen urheiluun. Toivottavasti olympiamenestyksen jälkeen löytyy uusia sponsoreita, jotta hänen harjoittelunsa ei ole pelkästään muutaman sponsorin ja Kelan varassa. Kun kaikki osatekijät sattuvat kohdalle: fyysinen kunto, keli, välineet, kehon vireystila ja henkinen olotila, niin huipputuloksia on jatkossakin odotettavissa.

Iivolla on menetystä tullut jo nuorten sarjassa roppakaupalla:
Nuorten MM  
15 km P 2014 1.
10km P 2011 4.

Iivon FIS-tuloksia 2014

viestistä 2011 3.

Lisäksi ainakin 12 nuorten SM-kultaa.

Hopeasompa
2008 16 v.
sprintti 1.sija
normaalimatka P ei lähtenyt 
2007 15 v.
sprintti 3.sija
normaalimatka V 6.sija
2006 14 v.

normaalimatka P 1.sija
2005 13 v.

normaalimatka V 2.sija

Aurinkorannan olympialaiset

Harvoin on olympiakisoja pidetty näin etelässä ja olosuhteet ovat enemmänkin kesäiset, ainakin suomalaisesta näkökulmasta katsoen. Välillä kilpailualueella on mitattu jopa + 25C astetta. Tämä tekee suksihuollon työn erittäin vaativaksi.

Meikäläisittäin huolto on onnistunut varsin hyvin, vaikka ampumahiihdon puolelta hieman kommentteja on tullut. Suomalaisilla on ollut yhteistyössä Olympiakomitean kanssa Sotsin suksihuoltoprojekti, jolla on pyritty selvittämään paikallisten olojen syvintä olemusta. Paikalla on ollut useampaan otteeseen joko huoltopäällikkö tai muita henkilöitä projektista.

Norjalaisten huollon tila nousi otsikoihin ja mm. Johaug moitti julkisesti hiihtäneensä huonoilla suksilla. Viestimien hermo taisi pettää tänään asiassa, kun naisten viestissä joukkueen täytyi tyytyä viidenteen sijaan. 7-8 miljoona kruunua kolmen vuoden projektissa ei ole tuottanut tulosta ja hiihtokansa on tyytymätön omiensa saavutuksiin. Onko norjalaisten ennakoitu menestyminen osittain kaatunut lämpimään ja kosteaan ilmaan, joka vaivannee astmasta kärsiviä hiihtäjiä. Björgen ilmeisesti kärsii ilmasta ja voi olla, että myös keväinen siitepöly aiheuttaa joillekin hiihtäjille ongelmia.

Jos taas katsoo onnistumisia, niin ilmeisesti ruotsalaisten huolto on löytänyt tälle kelille hyvät tällit. Kallan sukset näyttivät luistavan ilmeisen liukkaasti tänään ja mm. Kalla sai viimeisessä laskussa suomalaista ja saksalaista kiinni ja apuja loppusuorakamppailuun. Kallalla muuten kisat ovat menneet todella hyvin ja Ruotsin joukkue on kokonaisuudessaan on yllättänyt. Ruotsi sai naisten viestissä ylltättävän tasaisen suorituksen aikaan, kuten myös Saksa ja osittain yllätti ainakin omat arviot.

Tänään tuli itsekin koettua, että ei tuo voitelu ole aina niin helppoa. Tuli vaihteeksi liisterikeli Alavetelin kisoissa ja ei tullut edellispäivänä käytyä katsomassa ladun olosuhteita. Aprikoin illalla aikani pitovoitelua ja päädyin tekemään Rexin tiimin kisatällin, jota olivat käyttäneet perjantaina nuorten SM-kisoissa Lahdessa. Aamulla ylös seitsemältä ja suoraan autotalliin voitelemaan. Keli ja lumi oli netin mukaan samat eli tykki ja luonnonlunta lämpötilan ollessa aavistuksen plussan puolella. Niinpä sitä laitettiin ensin kolmeen sukseen luistot ja sitten lopuksi liisterisukseen sininen liisteri alle ja päälle violetti liisteri. Ulkona kylmänä pinnoitus hopeapurkilla. Toiseen matalampaan violetti liisteri pohjalle erittäin ohuesti ja päälle sama purkki. Pettymys oli suuri sekä isällä, että pojalla, kun osoittautui pidon pettäneen. Aika oli jo vähissä ja ehdin laittaa pintaan vielä Swixin VR70:stä, jolla sai hieman tilannetta korjattua. Latu oli kuitenkin kivikova ja osittain lasittunut, joten tuolla tällillä ei mäkiä hiihdetty. Hävetti ja harmitti, mutta ei auttanut enää mitään. Liisteripitoja joutuu laittamaan todella harvoin ja myönnän, että viime voitelusta on jo aikaa. Rutiinia ei pakissa olevien noin 25 erilaisen liisterin toimivuudesta ole tullut ja se harmittaa. Toisaalta kenttäolosuhteissa polttimen kanssa räpeltäessä tuntee, että homma ei oikein toimi. Pitäisi olla agregaatti tai joku akku-invertteriviritelmä, jolla saisi "föönin" toimimaan. Ei käy yhtään kateeksi Norjan voitelijoita, vaikka heillä varmasti on toimivat pelit ja rensselit.

Kilpailuviikonvaihde

Viikonvaihde meni henkilökohtaisesti huolto- ja toimitsijarooleissa. Lauantaina tuli ajettua reilu 100 km Vaasaan tytön YU-kilpailuihin. Kisoja seuratessa tuli ohimennen naurettua, että tulipahan ajettua puoleksi päiväksi tänne reilun kahden minuutin tähden. No henkilökohtainen aika 800 metrillä parani vajaat kymmenen sekuntia ja se kuitenkin lämmitti kovasti meitä molempia. Aina myönteinen kehitys on nannaa mielelle. Jatkoa seurasi tänään juoksutallin 5 km testijuoksussa, jossa aika parani minuutilla. Kaiken kaikkiaan tulokset osoittavat, että ahkera harjoittelu on tuonut tulosta ja vatsan oireilut eivät enää haittaa urheilua.

Sunnuntaina tuli käytyä Kaustisella K-P:n piirin osakilpailussa, jossa kisattiin viestimestaruuksista. Oman seuran kilpailut oli viety naapurikunnan stadionille, jossa oli hieman enemmän lunta kuin Kokkolassa. Ei sielläkään lumikerros ollut kuin muutaman sentin. Osoittaa harrastajilta vahvaa sitoutumista ja sinnikyyttä, kun maalialueen lumi oli käytännössä kolalla kasattu. Onneksi näitä tekijöitä löytyy ja heillä on mahdollisuus käyttää vapaa-aikaansa muiden hyväksi! Ei maalialue tainnut ihan standardeja täyttää, mutta kilpailu saatiin kuitenkin vietyä läpi. Harmittavasti miesten sarjassa hopea- ja pronssikamppailusssa tilaa olisi voinut olla leveyssuunnassa hieman enemmän, jotta kahden samaan aikaan saapuneen hiihtäjän kamppailu olisi saanut paremmat puitteet. Seurojen välillä yhteistyö näyttää omalla alueella toimivan, kun voidaan järjestää naapurikunnan areenalla kilpailut. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin on toimittu. Yhteisen edun vuoksi on tärkeää, että piirin alueella kilpailuja vaikeasta lumitilanteesta huolimatta voidaan järjestää. Kilpailijat pääsevät kilpailemaan ja seuroilla kilpailunjärjestämisen taito pysyy hallinnassa.

Osallistujia Kaustisella oli yllättävän paljon liikkeellä ja mm. 12-vuotiaiden tyttöjen sarjassa oli ilahduttavasti reilut toistakymmentä joukkuetta lähtöviivalla.Toivottavasti nuoria saadaan pysymään lajin parissa lumitilanteesta huolimatta.

Sotsin sunnuntaipäivä avasi Suomen mitalitilin, kun nuori Enni Rukajärvi laski hopealle. Ampumahiihtäjillä ei tänään kulkenut kärjen tahtiin sprinttimatkalla. Miesten skiathlonissakaan ei suomalaisilla näyttänyt kulkevan ja paras hiihtäjä oli joukkueseen valittu nuorten tuore maailmanmestari Iivo Niskanen. Hänellä on korkean paikan valmistelu leiri jäänyt väliin nuorten MM-kisojen takia ja oli yllätys, että hiihto sujui noin hyvin korkealla. Tuloslistaa katsoessa huomaa, että Iivoa edellä oli yksi häntä vuotta nuorempi 1993 syntynyt italialainen Fransesco De Fabiani. Nuorten miesten näkökulmasta hiihto kuitenkin meni nappiin ja alkaa näyttää, vai pitäisikö käyttää uutta hyväksyttyä muotoa näyttämään, että Iivo todellakin taitaa olla Suomen seuraava menestyjä miesten maastohiihdossa. Voiton vei pitkältä toipumislomalta palannut Dario Cologna. Hän on näköjään palautunut entiseen kuntoon ja voimia näytti riittävän loppunousussa tehtyyn ratkaisuun.

Lumitilanne Suomessa näyttää olevan normaalia heikompi. Saa nähdä, miten käy ensi viikonlopun kilpailujen, kun länsirannikolla lunta ei ole nimeksikään ja sääennusteet lupailevat nollan pinnassa olevia lämpötiloja. Itäisessä- ja pohjoisessa Suomessa lumitilanne on parempi. Jospa tuo luonnonvara vielä lisääntyisi helmikuun aikana.

Here again, Olympics

Työtehtävien vuoksi on tullut vähän taukoa päivityksiin, mutta koitetaan taas ehtiä muutama lause kirjoittamaan.

Olympialaiset ovat sitten alkaneet ja ensimmäiset maastohiihdon kilpailut on kilpailtu. Naisten skiathlonissa ei oikeastaan tulospuolella kokonaisuutena ollut yllättävää ja kilpailu sujui pitkälti ennakko-odotusten mukaisesti. Oikeastaan tuloslistan kymppikärjen osalta on samoja nimiä hieman eri järjestyksessä kuin viime viikonvaihteen maailmancupin Toblachin kisassa. Saarisen pieni horjahtaminenkaan suksenvaihdossa ei vaikuttanut loppusuoran mittelöissä ratkaisevasti, vaikka ajallisesti siihen jokin sekunti menikin. Itse olin iloisesti yllättynyt Saarisen kovasta kunnosta nimenomaan tässä lajissa. Suomalaisista naisista tämä oli selkeästi paras sjoitus tällä erää. Aino-Kaisan parempi hiihtotapa on ollut perinteinen ja nyt vapaakin sujui ihan hienosti. Hyvä Aikku! Katsojankin näkökulmasta näytti hiihto helpolta ja Aikku oli rohkeasti myös vetovastuussa välillä. Tässä vaiheessa itseluottamus on tärkeää ja uskon sen auttavan Aikkua myös tulevilla matkoilla.

Näytti myös, että huolto oli löytänyt liukkaan kuvion ja sitä kautta peesissä pääsi hyvin lepuuttamaan lihaksistoa alamäissä. Huollolla tullee olemaan suuri merkitys hiihtäjien suorituksiin ja toivottavasti he pysyvät terveinä ja löytävät oikeat kuviot ja pitotällit. Heidän kannaltaan on ensiarvoisen tärkeää, että rekassa mukana on oma kone hiontojen tekemiseen. Kiitos lieneee Olympiakomitean projektille, että n. 100 000 euron laite on voitu hankkia huollon käyttöön.

Muiden suomalaisnaisten sijoitukset mietityttävät hieman. Onko kuntohuippu heillä missä vaiheessa? Miten sopeutuminen ja suorituskyky korkealla? Onko flunssan kanssa ongelmaa? Näihin kysymyksiin saamme vastaukset lähipäivinä.

Kotikatsojan kannalta kisat tulevat sopivaan aikaan ja univelkaa ei pääse tulemaan ainakaan sen vuoksi. Onneksi myös tekniikka auttaa siirtämään omia huippulajeja sopivampaan aikaan. Tuli tänään katsottua hiihdot Vaasassa Botniahallissa Ylen olympia-appsista jälkikäteen. Saman voi tehdä myös työaikaan sattuvissa lajeissa, jos ei voi pitää palaverien aikana televisiota auki.