Olympiamitalit jaettu, suomalainen maastohiihto uuteen nousuun!

Reilut kaksiviikkoiset talviurheilun olympiakilpailut on takana ja mitalit ovat löytäneet iloiset omistajansa. Osalle ne tulivat ehkä odotettuina, joillekin taas hieman yllättäen. Se on urheilun suola, sillä koskaan ei voi olla varma mitalistaan, kuten mm. norjalaiset huomasivat.

Jaossa oli maastohiihdon mitaleita 12:ssa lajissa, joista suomalaiset nappasivat kolme.
Ennakko-odotuksissa suomalaisille ennustettiin mitaleita lähinnä naisten viesteissä, jotka toteutuivatkin. Suuri yllätys oli miesten parisprintin voitto, jossa Sami Jauhojärvi ja Iivo Niskanen putsasivat yllättäen pöydän.

Näin ajatellen kolme mitalia ei kuitenkaan ole hirmuinen määrä, mutta voidaan silti sanoa, että Sotshin laduilla meni yli odotusten. Miksi niin?

Suomalaisen maastohiihdon näkökulmasta oli tietenkin erityisen tärkeä uutinen, että mieshiihto on saanut uuden nuoren menestyjän. Tilanne on kuin suomalaisessa jääkiekossa, jossa nuori polvi on (onneksi) tulossa lujaa mukaan ja viestin vaihto jo kokeneemmalta pelaaja-/hiihtokaartilta sujui yllättävissä mitalimerkeissä.

Foto: Iltalehti.fi

Foto: Iltasanomat.fi

Henkilökohtaiset kilpailut menivät suomalaisittain paremmin kuin odotin, vaikka niistä nyt ei odotettua palkintoa tullutkaan. Oli ilahduttavaa huomata kuinka lähellä mitalisijoitusta oltiin naisten yhdistelmäkilpailussa ja kympillä. Kummassakin asialla oli jo konkariksi luettava Aino-Kaisa Saarinen, jonka suorituksissa ei näkynyt merkkiäkään vielä vuosi sitten olleesta alamäestä. Onneksi Aikku jaksoi tehdä töitä ja sai sitten onnistumisen palkinnoksi. Tekniikkaongelmista ei ollut tietoakaan, no ehkä hieman päätösmatkalla alkoivat lihakset olla jo niin tyhjät, että luistelu säärikramppien vuoksi alussa näytti jo hieman hakevan. Kerttu Niskanen teki myös varmaa jälkeä ja tuntui nauttivan hiihdostaan ja kahdesta mitalistaan. Kristan osalta ei aivan ehkä huippuhiihtoa tainnut tulla, mutta hän teki Anne Kyllösen kanssa joukkueessa oman osuutensa mitalin arvoisesti. Riitta-Liisan kerrottiin tällä kaudella satsaavaan pidemmän matkan hiihtoon ja normaalimatkan hiihdoissa on näkynyt hieman heikompia tuloksia kuin aiemmin. Sprintissä suomalaiset naiset eivät päässeet loppueriin ja naisten parhaana oli Anne Kyllönen, joka aika-ajoissa hiihti 11. Ampumahiihtäjä mari Laukkanen 24. kävi myös hiihtämässä sprintin, kuten myös Mona-Lisa Malvalehto 28.

Aikun tämän kauden onnistuminen on hyvä muistutus kaikille, että kaudet eivät ole veljeksiä keskenään ja onnistuminen voi kuitenkin tulla vastoinkäymisten jälkeen. Samaa todistavat monet muut urheilijat, kuten esim. Johan Ollsson, joka oli lähellä luovuttaa ennen olympialaisia sairastelun takia.

Iivon 15 km:n hiihto oli kerrassaan upea ja harmillisesti kamppailu päättyi kuuluisaan 0,2 sekunnin häviöön ruotsin Johan Olssonista. Iivolla tuntui kulkevan matka kuin matka. Oma arveluni on, että Iivon hapenottokyky sopi erittäin hyvin korkealla hiihdettäessä ja hänellä oli myös selvästi kunnon ajoitus kohdallaan. Nuorena miehenä myös palautuminen on nopeampaa. Sami Jauhojärven suoritukset henkilökohtaisilla matkoilla eivät nouseet aivan kärkeen, mutta parisprintissa vahva onnistuminen oli mieleenpainuvaa ja hänelle varmasti uran huippuhetkiä. Matti Heikkinen ei tällä kertaa päässyt kovimpaan tuloslistan kärkeen, kuten eivät myöskään Ville Nousiainen ja Lari Lehtonen. Ajoittain heillä oli hyviä hiihtoja. Sprinteissä suomalaisista olivat mukana: Martti Jylhä 21., Ville Nousiainen 24., Anssi Pentsinen 34. ja Juho Mikkonen 43. Martin alkukauden hieno palkintomenestys ei kantanut olympialaisten finaaliin ja miehet karsiutuivat.
 
On annettava kiitettävä arvosana suomalaiselle huoltotiimille. On erittäin tärkeä, että sukset toimivat ja niihin voi luottaa tärkeässä kilpailussa. Hyvä Stefan Storvall ja huoltotiimi teitte fantastisen työn!

Esa Lilja, Helsingin Sanomien urheilutoimituksen esimies, analysoi hienosti kirjoituksessaan 23.2.2014 urheilun merkityksen ja tulevaisuuden. Talviurheilun yhden superkeskiviikon anti oli "yksi suurimmista urheiluhetkistä vuosikymmeniin: miesten hiihdon olympiakulta, naisten hopea" ja tietenkin Venäjän lyöminen jääkiekossa ja pääsy mitalipeleihin. Hänen mukaansa talvikisat ovat taas näyttäneet, että "huippu-urheilu antaa ihmisille jotain aivan ainutlaatuista". Lilja kirjoittaa, että Olympiakomitean huippu-urheilutyksikön johtaja Mika Kojonkosken viesti on: "Jos voisimme kääntää ajattelua siihen, ettei suomalaisella urheilijalla ole koko kansakunnan menestyspaine harteillaan, vaan oltaisiin isloisia siitä, että meillä on kapasiteettia taistella. Ja jos tulee menestystä, se on plussa. Silloin meillä olisi menestystä myös jatkossa". Myös samanlaista viestiä on Liljan mukaan tullut Erkka Westerlundilta ja on sanottu hänen ajattelevan, että pelaajille on tärkeää huomata, että "hienointa on se tie, jota pitkin kuljetaan , ei lopputulos". Ilmeisesti silloin voidaan pelaajia auttaa tilanteessa, jossa ollaan tärkeässä pelissä ja maaleja pitäisi tulla, jotta selvittäisiin jatkoon. Pelin näkemisenä osana pidempää hienoa urheilua, voidaan liikaa taakkaa harteilta poistaa ja yrittää nauttia itse tunteesta, joka pelissä tulee. Puristus maalin saamisesta saadaan pois mielestä ja voidaan nauttia ja tehdä parempia suorituksia, joiden tuloksen myös maali on mahdollinen.

Onneksi ennakoitu turvallisuusriski ei päässyt todentumaan ja kisat saatiin vietyä rauhassa läpi. Osa kommentaattoreista kehui kovasti järjestelyjä ja valtava rahallinen satsaus kannatti.

Maastohiihdon olympiamitalit 2014 FIS-Ski