Kokkolalaiset seurat lajiyhteistyöhön

Kokkolalaisseurat ovat aloittaneet yhteistyön junioritoiminnassa, jossa mahdollistetaan juniorin toiminta useassa seurassa ja lajissa samanaikaisesti. Osittain tavoitteena on myös liikunnan määrän lisääminen, josta on paljon ollut puhetta. Hankkeessa annetaan usean lajin kokeilemiselle ja harrastamiselle annetaan aikaa silläkin uhalla, että joukkuetulos (kaikissa/jossakin lajissa) paranee tai syntyy vasta myöhemmässä vaiheessa. 

Jalkapallo, jääkiekko, salibandy ja lentopallo ovat kaikki pallopelejä ja tukevat sitä kautta toinen toisiaan. Olisi ollut itselle vielä isompi uutinen, jos mukana olisi ollut myös jokin yksilölaji.
Tuntumani on, että esim. yleisurheilu voisi olla hienosti tukemassa pallolajeissa kehittymistä. Yksilölajien harrastajalle tulisi taas joukkuelajin harjoituksissa toisenlaisia taitoja myös sosiaalisten tilanteiden näkökulmasta.

Yhteistyömalleina seurat näkevät mm. valmennusseminaarit, koulutukset, fyysisen-/koordinaatiohajoittelun, testaukset ja liikuntapäivät. Tarkoitus on myös koordinoida aikatauluja päällekkäisyyksien osalta. Seurat aloittavat yhteishankkeena liikuntakoulun 5-6 -vuotiaille lapsille.

Kaiken kaikkiaan hieno ja rohkea avaus kokkolalaisseuroilta, jota mielenkiinnolla seurataan varmasti muuallakin. "Yhteistyön kautta halutaan mahdollistaa myös huippu-urheilijaksi kehittyminen riittävän ja monipuolisen harjoittelun kautta mutta lapsen/nuoren omalla aikataululla, hänen omista lähtökohdistaan ja erityisesti oman motivaation kautta". 

Toiminta pummin jälkeen, efter bommen

kuvakaappaus www.kestavyysurheilu.fi

Suunnistuksessa pummit ovat erottomasti osa lajia ja niiden kanssa on "kaikki" joutuvat tulemaan toimeen. Positiivisesti ajatellen voisi ajatella niiden olevan jopa yksi lajin suola. Joissain blogeissa on luokiteltu pummien kirjoa ja niiden olemusta pilke silmäkulmassa.

Suunnistuksen lajianalyysissä:"
Suurin osa suunnistusvirheistä johtuu puutteellisesta havainnoinnista. Keskittymisen herpaantuessa havainnointi heikkenee välittömästi. Jos suunnistus perustuu peitteisissä maastoissa havainnointiin ja havaintojen kuittaamiseen kartalta, suorituksen sujuvuus kärsii. Suunnistus on silloin niin sanotusti "jaloissa". Joskus suunnistaja saattaa tulkita karttaa tai maastoa väärin, jolloin suunnistusvirhe ei johdu havainnoinnin puutteesta, vaan perustaitojen puutteesta tai hätiköidystä ratkaisusta (hermoilusta)."
Suunnistuskilpailussa toimitaan oman suorituskyvyn äärirajoilla käyttämällä suunnistuksen perustaitojen ja toiminnan ohjauksen sopeuttamista kulloiseenkin tilanteeseen sisäisistä ja ulkoisista häiriötekijöistä huolimatta. Oman itsen tunteiden, stressin, kuten myös oman ajattelun ja keskittymisen tunnistaminen ovat edellytyksenä niiden kontrolloimiseksi.

Puutteelliset perustaidot estävät mm. maksimivauhdin käytön, jos esimerkiksi kartan hahmottaminen ja pelkistäminen on puutteellista. Toisaalta myös erittäin pienipiirteisillä alueilla hyvän itseluottamuksen omaava suunnistaja uskaltaa jopa pysähtyä tarvittaessa tehdäkseen oikean tulkinnan kartasta ja maastosta.
Toiminnan ohjauksella tarkoitetaan suunnistajan kognitiivisten taitojen prosessia, joka ohjaa toimintaa tilanteessa ja voi toimia automaatiotasolla. Suunnistaja etenee suunnitelmallisesti kohteesta toiseen ja on koko ajan tietoinen siitä, minne hän on menossa.

Peitteisessä maastossa käytettävässä ennakoivassa suunnistuksessa suunnistaja ennakoi kartan perusteella jatkuvasti mielikuvaa tulevasta maastosta sekä suunnittelee ja ennakoi etenemistään näkökentän ulkopuolelle. Samanaikainen maaston ja kartan välisen yhteyden tulkinta ja mahdollisimman etäältä tehtävät havainnot vaativat herpaantumatonta keskittymistä.

Havainnoivaa suunnistusta voi käyttää avoimissa maastoissa, jolloin näkökenttä on kymmenistä metreistä pidemmälle. Vauhdissa tulee pelkistää tarvittava tieto kartalta ja havainnoida maastosta olennaiset maastonkohteet mahdollisimman kaukaa.

Huippusuunnistajilla suorituskokonaisuus on yleensä yhdistelmä molempia.

Reitti päättyy rastinottoon, jossa myös suunnitelmallisuus ennakointi ja havainnointi ovat oleellisia.

"Parhaimmillaan virheetön suunnistussuoritus tulee ikään kuin selkäytimestä, ajattelematta ja käskyttämättä. Kun urheilija on ns. flow-tilassa, perustaidot ja toiminnan ohjaus ovat automaatiotasolla. Tällaisen tilan saavuttaminen edellyttää runsasta taitoharjoittelua sekä paljon kokemusta erityyppisistä maastotyypeistä ja tilanteista. Suorituksen hallintaa tarvitaan erityisesti yllättävissä ja normaalista poikkeavissa tilanteissa, joissa automaattinen toiminnan ohjaus järkkyy." Suunnistuksen lajianalyysi

Pummin jälkeen
Virheen tehtyämme mielemme työstää asiaa ja saatamme ajatella kaikenlaisia suorituksen kannalta negatiivisia asioita, kuten verrata muiden suorituksiin, siirtää fokuksen muiden odotuksiin ja reaktioihin, oman arvon epäilemiseen jne.

Christina Forssell esittää kirjassaan Huipulle! Henkinen valmentautuminen urheilussa harjoituksen Viisi askelta virheiden käsittelyyn. Hänen mukaansa ne voivat auttaa "parkkeeraamaan" virheen, niin että voit unohtaa sen suorituksen ajaksi ja tarvittaessa analysoida sitä suorituksen jälkeen. Hän suosittelee valitsemaan yhden tai useamman kohdan harjoittelemaan sitä neljän viikon ajan.

1. Määrittely ja asenne
Mikä on sinulle virhe. Pohdi, millä muulla kuin nykyisellä tavalla voisit suhtautua erilaisiin virheisiin. Olisiko tietyntyyppinen virhe harkittu riskinotto, positiivinen haaste, osa harjoittelua, asia joka vain tapahtui, mielenkiintoinen suoritus (suhtautuminen huumorilla) tai palaute.

2. Sisäinen puhe virheen sattuessa
Millaiset ajatukset saavat sinut rauhoittumaan virheen jälkeen (esimerkiksi muistutus omat esikuvat ja muutkin menestyneet urheilijat mokaavat). Laadi konkreettiset muistutukset itsellesi etukäteen. Mieti sinä- vai minämuotoa ja ääntä sekä äänensävyä.

3. Virheen nollaamiseen liittyvä mielikuva
Mielikuva kannattaa miettiä jo etukäteen valmiiksi ja hyödyntää virheen sattuessa. Se voi olla esimerkiksi virheen laittaminen jäähylle, paperin rypistäminen ja heitto roskikseen, työntäminen kauas itsen ulkopuolelle tai paketoiminen.
" Kuvittelen, että heitän virheen korisheitolla roskiin"
" Laitan virheen pöytälaatikkoon ja sanon sille, että käsittelen sitä myöhemmin"
"Kuvittelen, että esirippu laskeutuu minun ja yleisön välille, eivätkö huudot ja katseet enää tavoita"

4. Onnistunut mielikuva
Miten haluat toimia vastaisuudessa. Siinä voi riittää nopea ajatusvälähdys ja tunne kehossa.

5. Huomion suuntaaminen virheen jälkeen.
Kun olet käsitellyt virheen ja jättänyt mieleesi päätöksen toimintamallista seuraavalle kerralle, voi olla, että huomiosi suuntautuu takaisin suoritukseen.
Voi olla hyvä viedä fokus johonkin neutraaliin huomion kohteeseen omassa kehossasi, ajatuksissasi tai ympäristössäsi. Voit myös viedä sen suoritukseen kiinnittämällä huomion suorituksen yksityiskohtaan.
Suorituksen jälkeen on tärkeää jättää vahvistava positiivinen muistijälki, nollata negatiiviset ja miettiä myös oppimiseen liittyvä asia.

Pummin jälkeisessä kilpailutilanteessa tulisi päästä takaisin automatisoituneeseen tilaan sekä unohtamaan koettu haaste. Harjoittelemalla voi parantaa toimintaansa vastaavissa tilanteissa ja kyetä toimimaan oman suorituskyvyn äärirajoilla.

Suunnistuskilpailujen teknologiaa

Tuntuu välillä uskomattomalta, että nykyisin voi seurata joissakin suunnistuskilpailuissa (toki myös muissa lajeissa, kuten yleisurheilussa) kilpailijan suoritusta melkein online-seurantana. Joissain isommissa, välillä ilahduttavasti myös pienemmissä kilpailuissa, on onlineseuranta, joka voi sisältää jotain seuraavista: kuulutuksen, videokuvaa esim. maalialueelta ja suunnistajan ajantaisaiset leimaukset muutamilla onlinerasteilla. Arvokilpailuissa tietenkin on joskus myös TV-lähetykset.

Ilmeisesti lajin harrastajat ovat jonkin sortin nörttejä ja hallitsevat nykytekniikan hyödyntämisen lajin hyödyksi. On ollut jo vuosia ihan tavallista, että voi seurata ajantasaista kilpailua kännykällä tai muulla internetpäätteellä. Kisan jälkeen on mahdollista piirtää tai ladata juostu reitti karttapohjalle. Karttapohjalle voi ladata sitten kaikkien kyseiselle radalle piirtäneiden reitit ja vertailla kilpailun jälkeen, miten kukin on valinnut reitin ja miten kunto tai reitinvalinta on vaikuttanut suoritukseen. Valittujen kilpailijoiden suoritukset voi näyttää animaationa jälkikäteen esim. yhteislähdöllä radalle ja analysoida, missä oma suoritus ehkä meni mönkään tai onnistui.

Järjestäjältä vaatii hieman lisäpanostusta arvokilpailujen osalta satsata kunnollisen mediayhteyteen. Niinpä usein nykyään on nähtävillä operaattoreiden linkkimastoja ym. viristyksiä isompien kilpailujen kilpailukekuskuksissa. Tämä, jos mikä, tuo lisäarvoa sekä kisapaikalla että kotikatsomossa. Kännykät ja muut medialaitteet ovat kisapaikoilla kovassa käytössä, kuten myös verkko. Käyttäjämäärät voivat nousta tuhansiin paikallisesti.

Suunnistajalehdessä oli jo joku vuosi sitten kolumni, jossa muistuteltiin kotiväkeä, että kilpailijalle tulee antaa mahdollisuus käydä tehty suoritus itse ensi läpi, ennen innostunutta yhteydenottoa. On kurjaa, jos heti maalileimauksen jälkeen repulle tultua kännykkä pirisee ja huoltaja on kyselemässä, mikä siinä 4-5 -välillä oikein oli, kun pummailit. Annetaan kilpailijan rauhassa käydä itse ensin suoritus läpi ja kasata itsensä ennen soittoa. Jokin aika sitten mediassa oli esillä tutkimus, jossa tuli esille, että yksi urheilijan kokemista kilpailun stresseistä oli huoltajan kohtaaminen kilpailun jälkeen. Kannaattakin jatkossa huomioida asia ja pyrkiä kommunikaatiossa urheilijan kanssa suorituksen jälkeen ensikommenttina huomioida kilpailun positiiviset seikat ja ottaa myöhemmin esille mahdolliset kehityskohteet.