Suunnistuksen arvokisakarsintaan osallistuminen alueittain

Kesän kohokohtana suunnistajilla lienee Jukolan ja Venlojen viestit ja hyvänä kakkosena tänä vuonna voisi olla joillekin MM-karsinnat Ruokolahden upeissa maastoissa. Ajankohtakin oli sopiva, keskikesän juhlan aika, mikä sitä juhannusta viettäessä Itä-Suomen loistavissa kallio-harju-suppamaastoissa, joissa oli heinoja maisemia sekä korkeuseroja kaikille tarjolla. 

Kuvakaappaus keskimatkan kartasta http://routegadget.tulospalvelu.fi/

Järjestävä seura SK Vuoksi oli luonut makeat puitteet pyhäpäiviään säästelemättä ja sää oli mitä aurinkoisin. Juomarastit taisivat olla todella tarpeen sunnuntain pitkillä matkoilla. Rata oli varsinkin miehille haasteita täynnä pitkine jopa 3 km väleineen, sillä matkalle jäi sunnuntaina 15 miestä.

Alla kuva pisimmän rastivälin erilaisia reittivaihtoehdoista, jonka Tuomo Mäkelä on twiitannut.

Tässä myös GPS-seurantalinkki, josta voi katsoa miesten reitinvalinnat ja laittaa heidät juoksemaan animaatiossa.

Kuvakaappaus pitkän matkan pitkästä 3 km välistä https://twitter.com/tuomomakela

Tuli myös mielenkiinnosta tutkittua, mistä kilpailijat arvokisakarsintaan olivat tulleet. Tuntumana oli, että eteläinen Suomi painottuu osallistujissa. Koovee oli saanut sekä lyhyelle ja pitkälle matkalle eniten miehiä. Myös Ikaalinen ja Vaajakoski olivat hyvin miehissä edustettuina. Naisten matkoilla Pohjantähti oli molempina päivinä runsaslukuisin ja perässä tulivat KuoSu, Tampereen Pyrintö sekä MS Parma. Missä olivat pohjalaisseurojen tai Kainuun edustajat?  Alla olevassa kartassa kilpailijoiden seurojen kotipaikkakunnat ja taulukossa seurojen osallistujamäärät.

Kuten jo aiemmin on tullut esille, että kaikkien kilpailijoiden kannattaa hakea monipuolisia suunnistusmaastoja ja opetella suunnistamaan erilaisissa maastoissa ja kartoilla. Väistämättä tämä tarkoittaa esim. pohjanmaan rannikolla asuville pitkiä automatkoja harjoittelu- ja kilpailupaikoille. Varmasti se myös nostaa kynnystä osallistua ja jatkaa kilpailemista huipulla. Toki poikkeuksia myös löytyy (esim. Jorma Nissilä KoS) ja on tietenkin yksilöstä kiinni, miten suuri halu on panostaa lajin eteen ja päräjätäkseen. 

Nopeusvoiman kautta nopeutta lisää - More velocity trough power

Kuten tiedetään on hiihto, kuten kaikki muutkin asiat, ovat jatkuvassa muutoksessa.
Hiihdon osalta kehityksessä on nähtävissä mm. vauhdin kasvaminen viimeisten vuosien aikana, kuten Ville Vesterinen Kihusta Valmentajakerhon kevätseminaarissa 2016 esitti.
Tässä tekstissä tuodaan esille hieman Vesterisen (myös J.Mikkola) esityksestä koottua asiaa ja pohditaan siihen liittyvän nopeusvoiman kehittämistä.

Mikä sitten on tuonut vauhtia lisää hiihtoon? Oikeastaan syitä on monia:

• Radat (parempikuntoisia, lyhyemmät nousuosuudet) 
• Väline- ja voidekehitys  
• Uudet ”lajit”  
• Hiihtäjien parantuneet fyysiset ominaisuudet -erityisesti ylävartalon voimantuotto-ominaisuudet hiihtotekniikan kehitys.

Arvokilpailuissa on vain 1 väliaikalähtökilpailu ja muut ovat yhteislähtöjä. 

• Yhteislähdöt ja sprintti sisältävät paljon maksimivauhtista hiihtoa, kiihdytyksiä ja rytminvaihtoja, jotka usein siis ratkaisevat lopputulokset. 
• Energiantuoton vaatimukset nousevat ajoittain yli aerobisen kapasiteetin > anaerobisen energiantuoton rooli on korostunut.  
• Tasatyönnön rooli on korostunut.

-> Voima-nopeus sekä anaerobisten ominaisuuksien merkitykset ovat kasvaneet.

Viimeisen reilun 10 vuoden aikana hiihtotekniikat ovat kehittyneet:

Kuvakaappaus hs.fi

• “sprinttitasatyöntö” 
• “hyppywassu” (kaksoispotku)
• “kuokkaloikka”
•  “vuorojuoksu” 

Tyypillistä ovat lyhyemmät voimantuottoajat ja suuremmat voimantuottopiikit.
Voimantuottamisessa käytetään elastista energiaa (=”jousienergiaa”)
Yleiset voima/nopeusvoimaominaisuudet eivät erottele huippuhiihtäjiä, mutta käyttö kovassa hiihtovauhdissa erottaa (taito vs. tekniikka vs. voimaominaisuudet)
Huipuilla on lyhyemmät voimantuottoajat ja pidempi syklin pituus. 

->Voima-nopeusominaisuuksien merkitys on kasvanut.

Hiihtovalmennuksessa korostetaan nuorena herkkyyskauden (13-15 vuotta) aikana hankittua riittävää liikenopeutta, jotta myöhemmin on mahdollista kehittää kestävyyttä, jotta jaksaisi hiihtää kovaa riittävän pitkään.

Voima-nopeusominaisuuksien kehittäminen

Lihastohtori Juha Hulmi toteaa, että "Kestävyyssuorituksissa nopeusvoimaa tarvitaan yksittäisen askeleen / työnnön / polkaisun yms. aikana tuotetun impulssin kasvattamiseen sekä elastisen energian varastoimisen ja vapauttamisen tehostamiseen, jolloin suorituksen taloudellisuus paranee".

"Nopeusvoimasuorituksissa suorituskykyä voi parantaa: (1) pitämällä suhteellisen voimantuottonopeuden koko voimantuoton ajan samana ja kasvattamalla maksimivoimatasoja, (2) parantamalla voimantuottonopeutta tai (3) kehittämällä sekä maksimivoimatasoja että voimantuottonopeutta".

https://lihastohtori.wordpress.com/2016/01/26/nopeusvoimaharjoittelu/voima-aikakayrat/

"Yhdistetty maksimi- ja nopeusvoimaharjoittelu onkin tutkitusti kehittävin tapa parantaa nopeusvoimaominaisuuksia pitkällä aikavälillä".

"Jos nopeusvoimalajin urheilija on voimatasoiltaan heikko, kannattaa harjoittelun pääpainopiste kääntää maksimivoimatasojen nostamiseen. Jos nopeusvoimalajin urheilija puolestaan on vahva, mutta hidas, kannattaa harjoittelun pääpaino siirtää voimantuottonopeuden kehittämiseen. Tasavahvalla nopeusvoimalajin urheilijalla kannattaa pyrkiä kehittämään tasaisesti sekä maksimivoimaa että voimantuottonopeutta".

Lisää nopeusvoimasuorituskyvyn kehittämisestä ja testaamisesta voit lukea 
https://lihastohtori.wordpress.com/2016/01/26/nopeusvoimaharjoittelu/
Myös Jussi Mikkolan esityksessä on asiaa pohdittu nimenomaan hiihdon näkökulmasta.
http://docplayer.fi/3418132-Voima-ja-nopeusharjoittelu-maastohiihdossa-jussi-mikkola-urheilufysiologian-asiantuntija-kilpa-ja-huippu-urheilun-tutkimuskeskus.html