Droppista outtia, miten saadaan lapset ja nuoret pysymään urheilussa mukana?

Tuli juteltua erään työkaverin kanssa lasten harrastuksista ja hän kertoi kakkosluokkalaisestaan, joka oli mennyt mukaan erään jalkapalloseuran harjoituksiin vanhempansa kanssa. Alussa oli ollut ihan mukavaa kunnes ensimmäinen peli oli lähijoukkuetta vastaan. Ottelussa oli tullut ilmeisesti kunnolla takkiin ja osalle vanhemmista ja joukkueen edustajista se oli ollut katastrofi. Joukkueen vetäjät olivat ilmeisesti miettineet tilannetta tahollaan ja seuraavaksi järjestettiin vanhemmille tapaaminen, jossa sitten kerrottiin joukkueen pelaajat jaetun kolmeen tasoryhmään. Myös linjan kovenemisesta tiedotettiin ja se näkyi myös käytännössä.
Pelaajilta vaadittiin fokusointia treenaamiseen ja oli otettu käytäntöön sääntö, että jos treeneissä ei mennyt kuin strömsössä, niin sai varoituksen ja jos sekään ei tehonnut, niin vuorossa oli penkki ja lopulta kotimatka.

Muistan oman jälkikasvun aloitelleen joukkuepeliuraansa koripallon parissa saman ikäisenä. Ensimmäisessä pelissä kesken pelin hän huomasi seinällä puolapuut ja kiipesi ylimmälle tasolle ja teki jotain temppuja. Valmentajalla ja monella muullakin meinasi pokkaa pettää, mutta tuomari antoi pelin jatkua ja vähän ajan kuluttua poika tuli takaisin mukaan peliin. Tapahtuneelle on hymyilty myöhemminkin, myös poika. Peliuraa jatkui aikansa, kunnes hiihto vei mennessään. Toisin kävi työkaverin lapselle, joka sanoi kotona, ettei halua enää mennä harjoituksiin ja futis jäi siihen.

Olisiko meillä aikuisilla, jotka ovat lasten ja nuorten urheilussa mukana tavalla tai toisella mietittävää? Ikävää luettavaa oli myös joulukuun mediassa huoltajista, jotka vaatimuksillaan ja muilla painostuksilla ajoivat legenda Janne Ojasen eroamaan Tapparan ikäkausivastaavan tehtävästä.

Ihan noin vinkiksi junnujen seuroille, että on koottu hyviä valmentajan oppaita, joista voi saada käsityksen valmennuksen periaatteista fyysisestä valmennuksesta ja psyykkiseen näkökulman huomioimiseen. Fyysis-motorisen kehittämisen pohjalla voisi olla vaikka lapsen ja nuoren herkkyyskaudet.

Hyvää oheismateriaalia verkosta löytyy mm. Kihu:n Huippu-urheilun muutostyön aikaansaannos Urheilijan urapolku -sivustolta, jossa on lajiliitot koonneet urheilijapolut ikäkausittain. Palloliitto ei ole vielä toimittanut kuin maalivahdin osion, mutta jospa se jalkapalloilija olisi tulossa... Kasva urheilijaksi-sivustolla on myös hyödyllisiä vinkkejä eri lajien valmentajille.

Palloliiton (jalkapallon keskuskusjärjestö Suomessa) nettisivuilla ei kovin kummoisesti ole lasten ja norten valmennuksen periaatteita mainittu. Enemmän painotetaan peliajatukseen liittyvää puolta.

Netistä nopeasti googlamalla löytyi myös Harri Kumpulaisen 2013 laatima PPV-valmentajan treeniopas, jossa on 17 sivuun koottu todella onnistuneesti kaikki oleellinen lasten- ja nuorten valmennuksen näkökulmasta, myös psyykkinen puoli. Aloittelevan ja kokeneemmankin jalkapallovalmentajan kannattaa lukaista tämä.

Jotta saisimme junnut pysymään mukana lajissamme, on otettava huomioon myös tiettyjä asioita.
Aiheesta on olemassa kirjallisuutta ja tässä esimerkkinä yksi video, jossa valmentaja/psykologi fil.tri Max Trennery Mayo Cliniciltä Minnesotasta kertoo, että lapset lopettavat herkemmin ulkoisen paineen (huoltajat tai valmentajat) tullessa liikaa esille.

Mukana lajissa pysymiseen Trenneryn mukaan vaikuttavat:
Choices- Valinnan mahdollisuus, Lasten tulee saada valita peli tai urheilu, jossa ovat mukana.
Competence- Pätevyyden kokeminen, lapset haluat kokea onnistumista ja osaamisen hallintaa.
Caring - Huolenpito, valmentajat ja huoltajat huolehtivat pelaajien tunteista, ajatuksista huolista sekä ottavat heidät tosissaan. Pelaajat haluavat kuulua ryhmään. Yksi tapa huolehtia on tehdä rakentavia kysymyksiä pelin tai trenin jälkeen: Jos ei voitanut tai tehnyt maalia, niin " Oliko hauskaa?" Mitä opit käytännössä tänään?", "Miten joukkueesi pelasi?", "Miten pelaajat olivat tänään?"




Youtube video Keeping Kids in SportsMayo Clinic 2009.

Lajianalyysi harjoittelun suunnittelun perustana

Harvemmin tulee ajatelleeksi, miksi jotain lajia harjoitellessa kannattaa tehdä tiettyjä harjoituksia ja tietyllä tavalla. Mihin perustuu tieto, että hiihtoa harjoitellessa kannattaa treenata hiihtotekniikkaa ja fyysistä suorituskykyä tietyllä tavalla tai mitkä harjoitteet palvelevat suunnistuksessa?

Lajianalyysissä selvitetään ne tekijät, jotka ensisijaisesti vaikuttavat suorituskykyyn ja tuloksiin juuri siinä lajissa, jossa selvitys tehdään. Eri lajeissa on erilaisia vaatimuksia, jotka voivat poiketa huomattavasti.

   Analyysi on yleensä tieteellinen selvitys, jossa pyritään tuomaan    merkitykselliset ominaisuusvaatimukset lajin menestymisen kannalta. Analyysia voidaan tarkentaa: biomekaaniseen-, fysiologiseen-, psykologiseen- ja urheilija-analyysiin. Lisäksi olennainen asia on myös ravinto. Lajianalyysejä tehdään yleensä liikuntatieteellisessä tiedekunnassa opiskelijoiden tai tutkijoiden toimesta. Analyysejä löytyy helposti netistä googlaamalla. Tässä linkki huippusuunnistuksen lajianalyysiin ja tässä yhteen opiskelijoiden tekemään maastohiihdon lajianalyysiin.

Kun tunnetaan tarvittavat vaatimukset voidaan lähteä suunnittelemaan harjoittelun ohjelmointia. Harjoittelua pyritään suunnittelemaan siten, että se tukee parhaalla mahdollisella tavalla urheilijan kehittymistä lajin ominaisuusvaatimuksien suunnassa. Yleensä suunnitelma tehdään harjoitteluvuodeksi, joka vaihtelee lejittain. Harjoitteluvuosi rakentuu yleensä peruskuntokaudesta, kilpailuun valmistavasta kaudesta, kilpailukaudesta ja siirtymäkaudesta. Erilaisia variaatioita on useita riippuen lajista. Maastohiihdossa on esimerkiksi yksi pitkähkö kilpailukausi, kun taas suunnistuksessa kilpailukausia on kaksi. Tämä vaikuttaa tietenkin harjoitteluun ja sen suunnitelmaan.

Harjoittelun suunnittelussa on tiettyjä periaatteita, jotka tulee ottaa huomioon. Yksi tärkeimmistä fyysisen harjoittelun osalta on ylikuormituksen periaate eli elimistön kuormittaminen siten, että palautuessaan pystyy aiempaa parempaan suoritukseen. Harjoittelua myös jaksotetaan, jotta kuormistus olisi eri ominaisuuksia kehittävää. Nuorten osalta tärkeä huomioitava asia on herkkyyskaudet, jolloin jokin tietty ominaisuus on helpoimmin kehitettävissä. Hyvä työkalu lasten ja nuorten valmentajille on Kihun sivuille oleva urheilijanpolku-sivusto, josta löytyy tärkeimmät asiat ikäkausittain eri lajeissa.

Maastohiihdossa harjoittelu on periaatteessa enemmän fyysistä, kun taas suunnistuksessa tulee ottaa huomioon myös suunnistustaito oma kehittämisalueenaan. Suunnistustaito voidaan jakaa perustaitoihin, toiminnan ohjaukseen sekä suorituksen hallintaan.