Itselläni on vuosia ollut tapana kuunnella verkosta joko urheiluaiheisia podcasteja tai verkkotallenteita liikkuessani. Tavaksi on muodostunut viikonloppuisin salille kävellessä kuunnella Lindgren&Sihvosen väittely ja sitten vaihtuvan vieraan haastattelu. Muissa treeneissä sitten on vuorossa muita urheiluaiheisia ohjelmia, joita ei kotona tai töissä tule kuunneltua.
Kokosin listan eri lähetyksistä tähän ja linkin kunkin ensimmäiseen jaksoon (YLE). Osa tallenteista jatkuu vieläkin uusin jaksoin. Toivottavasti tästä on lenkille lähdettäessä helppo klikata joku seuraksi.
Tähän ei tietenkään ole kaikkia mahdollisia etsitty, mutta kyllä näistä pitäisi joku natsata.
Showing posts with label urheilu. Show all posts
Showing posts with label urheilu. Show all posts
Monday, 30 December 2019
Friday, 31 May 2019
Kilpailu urheilijoista lajien välillä tulee kiristymään
Pääministeriehdokas Antti Rinne nousi 2017 otsikoihin ehdottamalla naisille synnytystalkoita.
Politikot, tutkijat ja media ovat jo pidempään tuoneet ilmi, että syntyvyys on ollut laskusuunnassa, kuten alla olevassa taulukossa ilmenee. 1990-luvun alkupuolen syntyvyydestä on tultu jo 20 000 lasta alaspäin.
Politikot, tutkijat ja media ovat jo pidempään tuoneet ilmi, että syntyvyys on ollut laskusuunnassa, kuten alla olevassa taulukossa ilmenee. 1990-luvun alkupuolen syntyvyydestä on tultu jo 20 000 lasta alaspäin.
Myös urheilun piirissä asia on tiedossa ja herättää huolta. Jo nyt esim. Suunnistusliitto joutui lomauttamaan ja irtisanomaan väkeä, koska perinteiset tulonlähteet kilpailulisenssit ja -maksut ovat pienentyneet. Tämä ei nyt pelkästään syntyvyydestä johdu, mutta se on yksi tekijä.
 |
| Hiihtoliitto: lisenssit |
Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harri Nummela kertoi liiton varautuvan kilpailuun lahjakkaista urheilijoista. Jääkiekossa onkin palkattu ammattivalmentajia, jotka tuovat laatua harjoituksiin ja toimintaan. Useimmissa lajeissa valmennus ja vetovastuu on talkoohengessä nykyisillä ja jo aikuistuneiden lasten vanhemmilla.
Toivoa sopii, että muutkin lajit löytävät hyviä ratkaisuja haasteeseen. Jollain tavalla itse ajattelen, että hiihto ja suunnistus ovat omalla tavalla kansalaistaitoja, jotka kuuluvat suomalaisuuteen. Molemmat toimivat myös oivallisina oheislajeina vaikkapa joukkuelajeille ja päinvastoin.
Onko kohta kaikilla lisenssin lunastaneille myös maajoukkuepaikka ;) ?
Monday, 11 July 2016
Pappor och mammor betalar / Let'$ put it from parent's account
$e on yksi tärkeä palanen urheilijan elämässä motivaation, harjoittelun, olosuhteiden, terveyden jne. ohella. $en avulla urheilija mahdollistaa lajin harjoittelun ammattimaisesti ja kehittymisen huippu-urheilijaksi. Kyseessä on tietenkin tuo maaginen vaihdannan yksikkö raha.
Tämän päivän huippu-urheilu on kehittynyt kovaksi ammattimaiseksi toiminnaksi, jossa pärjääminen vaatii paitsi yksilön psyko-fyysistä panostusta, mutta myös taloudellista satsausta. Aikaisemmin urheilija saattoi pärjätä lajissa tekemällä fyysistä työtä ja harjoittelemalla sen ohessa, jolloin toimeentulo tuli työstä.
"Työryhmä suosittaa, että lajiliittojen kilpailujärjestelmiä kehitetään turnausmuotoisiksi ja että etenkin pienten lasten osalta kilpailutapahtumat järjestettäisiin lähiseudulla. Lisenssikäytäntöjä uudistamalla voitaisiin kannustaa monilajiseen harrastamiseen.
Seurojen tulisi lisätä matalan kynnyksen harrastemuotoista liikuntaa, johon voi osallistua esimerkiksi kaksi kertaa viikossa, jolloin kustannukset eivät muodostu esteeksi harrastaa.
Vapaaehtoistoiminta on edelleen keskeinen voimavara harrastamisen kustannusten alentamisessa. Työryhmän mukaan vapaaehtoistoiminnan houkuttelevuutta tulee lisätä purkamalla tarpeetonta sääntelyä. Tietoisuutta työttömien mahdollisuudesta tehdä vapaaehtoistyötä työttömyysturvaa menettämättä on lisättävä."
Millainen pyörre sitten urheilijan kukkarossa käy? Kahden maastohiihdossa ja suunnistuksessa kilpailevan lapsen ja nuoren isänä voin todeta, että kyllä harrastuksiin saa menemään määrättömästi rahaa. Junnu-urheijan osalta tilanne oli vielä helpompi, kun kilpailuja ei ollut kuin lähiseudulla ja välineisiin ei tarvinnut kummoisia laittaa. Lajivalinnan myötä sarjat kovenivat ja kilpailumatkat pitenivät. Tuli tarve hankkia kalustoa eri olosuhteisiin, kuten myös luisto- ja pitovoiteita. Harrastuksen muuttuessa kilpa-urheiluksi myös erilaiset tukitoimet vaativat rahaa.
Yleisurheilija @MonniPetteri Petteri Monni kirjoitti Keskisuomalaisen Stoorissa omista rahoituskuvioistaan avoimesti todeten vanhan totuuden, että Kela on monen urheilijan pääsponsori. Petterin mukaan "Usealla kovan tason urheilijalla ei ole yhtään yrityskumppanuutta, joissa liikkuisi rahaa. Tuotesponsorointiin sen sijaan lähdetään vähän helpommin. Olen ollut kuitenkin siinä mielessä hyvässä asemassa, että meikäläistä on matkan varrella tukenut muutama yritys. Pienemmätkin purot ovat näissä summissa liikuttaessa todella tärkeitä."
Urheilijan päätukijoina taitaa monessa tapauksessa olla omat vanhemmat ja jossain tapauksissa myös seura voi osallistua kustannuksiin. Petterin mukaan hän on kummiurheilijana yrityksellä ja seura tukee myös häntä. "Seuran ja Aidonin tuet ovat sitä luokkaa, että sain niillä katettua leirini kulut. Ei huono! Urheilua tehdään kuitenkin vuodessa vielä noiden kuuden viikon lisäksi 44 viikkoa, joten mistä rahat Jyväskylässä tehtävään harjoitteluun tulevat? Ei täälläkään ilmaista ole itseään toteuttaa: on piikkareiden ostoa, harjoituspaikkamaksut, valmennusmaksut, hierontaa, fysioterapiaa, mahdollisia lääkärikäyntejä ja kisamatkoja ja urheiluvakuutusta sun muuta. Toki kämpän vuokra ja ruokakin pitää maksaa.
Kirjoittajalla ei ole mitään uutta ratkaisua asiaan, mutta asiaa tarkastellessa huomaan, kuinka asia on monesti vanhempien taloudellisista mahdollisuuksista kiinni. Kuinka paljon yksilölajien harrastajia menetämme joukkuelajeihin ja ei heilläkään taida asiat aina sen paremmin olla. Tärkeää olisi työryhmien ja päättäjien kuitenkin huomata tuo Monnin toteamus "Urheiluvaikuttajat huomio, opintotuen uudistaminen suuntaan tai toiseen vaikuttaa paljon enemmän urheilijoiden arkeen kuin jotkut selvitykset, mietinnöt tai organisaatiouudistukset."
Asiaa käsitteli Monnin jälkeen myös Jyväskylän Kenttäurheiljoiden valmennuspäällikkö @JarkkoFinni, joka kiteytti"Absoluuttiselle huipulle päässeiden rahoitus on yleensä kunnossa apurahojen, kilpailutulojen, sponsoritukien ym. kautta, mutta olen erittäin huolissani huipulle nousemisen rahoituksesta. Meillä ei ole oikeastaan yhtään merkittävää rahoitus- ja tukijärjestelmää huipulle pyrkiville potentiaalisille (nuorille) urheilijoille."
Hän peräänkuulutti myös rahoituksen yhden luukun mallia ja hämmästeli resurssien hävikkiä matkalla Helsingistä urheilijalle, vaikka urheilun viime vuosien kehittämisen teemana on ollut urheilija keskiössä.
Lisää yksilölajien sponsoroinnista Suomessa voit lueka mm. HS:n verkkoaineistosta.
Tämän päivän huippu-urheilu on kehittynyt kovaksi ammattimaiseksi toiminnaksi, jossa pärjääminen vaatii paitsi yksilön psyko-fyysistä panostusta, mutta myös taloudellista satsausta. Aikaisemmin urheilija saattoi pärjätä lajissa tekemällä fyysistä työtä ja harjoittelemalla sen ohessa, jolloin toimeentulo tuli työstä.
Nyt jo lasten harrastus maksaa huomattavia summia, josta huolestuneena Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä Leena Harkimon johdolla on miettinyt kustannusten alentamista.
Ehdotuksena heillä on mm. seuraavaa:"Työryhmä suosittaa, että lajiliittojen kilpailujärjestelmiä kehitetään turnausmuotoisiksi ja että etenkin pienten lasten osalta kilpailutapahtumat järjestettäisiin lähiseudulla. Lisenssikäytäntöjä uudistamalla voitaisiin kannustaa monilajiseen harrastamiseen.
Seurojen tulisi lisätä matalan kynnyksen harrastemuotoista liikuntaa, johon voi osallistua esimerkiksi kaksi kertaa viikossa, jolloin kustannukset eivät muodostu esteeksi harrastaa.
Vapaaehtoistoiminta on edelleen keskeinen voimavara harrastamisen kustannusten alentamisessa. Työryhmän mukaan vapaaehtoistoiminnan houkuttelevuutta tulee lisätä purkamalla tarpeetonta sääntelyä. Tietoisuutta työttömien mahdollisuudesta tehdä vapaaehtoistyötä työttömyysturvaa menettämättä on lisättävä."
Millainen pyörre sitten urheilijan kukkarossa käy? Kahden maastohiihdossa ja suunnistuksessa kilpailevan lapsen ja nuoren isänä voin todeta, että kyllä harrastuksiin saa menemään määrättömästi rahaa. Junnu-urheijan osalta tilanne oli vielä helpompi, kun kilpailuja ei ollut kuin lähiseudulla ja välineisiin ei tarvinnut kummoisia laittaa. Lajivalinnan myötä sarjat kovenivat ja kilpailumatkat pitenivät. Tuli tarve hankkia kalustoa eri olosuhteisiin, kuten myös luisto- ja pitovoiteita. Harrastuksen muuttuessa kilpa-urheiluksi myös erilaiset tukitoimet vaativat rahaa.
Ainakin kestävyyslajeissa pärjätäkseen on jossain vaihessa alettava satsaamaan harjoittelun määrään ja sen myötä harjoituksia on monesti kahdet päivässä. Tämä ja viikonlopun kilpailut eivät ole oikein toimiva yhtälö kesätöiden kanssa.
Kynnys yksilölajeissa muiden sponsoreiden hankkimiseen voi olla nuorelle suuri. Miten lähdet myymään itseäsi ja osaamistasi? Onnistutko varmasti tulevissa arvokisoissa ja pysytkö terveenä, jotta voisit menestyä. Toisaalta pitkäjänteisesti uraa luodessa ei välttämättä ole tarkoituskaan pärjätä kaikissa mahdollisissa kilpailuissa. Joukkuelajeissa tilanne on jossain mielessä helpompi, sillä tekeminen jakaantuu useille ja onnistuminen ei ole vain yhden urheilijan kontolla. Toki sitten jakajiakin on enemmän.
Yleisurheilija @MonniPetteri Petteri Monni kirjoitti Keskisuomalaisen Stoorissa omista rahoituskuvioistaan avoimesti todeten vanhan totuuden, että Kela on monen urheilijan pääsponsori. Petterin mukaan "Usealla kovan tason urheilijalla ei ole yhtään yrityskumppanuutta, joissa liikkuisi rahaa. Tuotesponsorointiin sen sijaan lähdetään vähän helpommin. Olen ollut kuitenkin siinä mielessä hyvässä asemassa, että meikäläistä on matkan varrella tukenut muutama yritys. Pienemmätkin purot ovat näissä summissa liikuttaessa todella tärkeitä."Urheilijan päätukijoina taitaa monessa tapauksessa olla omat vanhemmat ja jossain tapauksissa myös seura voi osallistua kustannuksiin. Petterin mukaan hän on kummiurheilijana yrityksellä ja seura tukee myös häntä. "Seuran ja Aidonin tuet ovat sitä luokkaa, että sain niillä katettua leirini kulut. Ei huono! Urheilua tehdään kuitenkin vuodessa vielä noiden kuuden viikon lisäksi 44 viikkoa, joten mistä rahat Jyväskylässä tehtävään harjoitteluun tulevat? Ei täälläkään ilmaista ole itseään toteuttaa: on piikkareiden ostoa, harjoituspaikkamaksut, valmennusmaksut, hierontaa, fysioterapiaa, mahdollisia lääkärikäyntejä ja kisamatkoja ja urheiluvakuutusta sun muuta. Toki kämpän vuokra ja ruokakin pitää maksaa.
Kirjoittajalla ei ole mitään uutta ratkaisua asiaan, mutta asiaa tarkastellessa huomaan, kuinka asia on monesti vanhempien taloudellisista mahdollisuuksista kiinni. Kuinka paljon yksilölajien harrastajia menetämme joukkuelajeihin ja ei heilläkään taida asiat aina sen paremmin olla. Tärkeää olisi työryhmien ja päättäjien kuitenkin huomata tuo Monnin toteamus "Urheiluvaikuttajat huomio, opintotuen uudistaminen suuntaan tai toiseen vaikuttaa paljon enemmän urheilijoiden arkeen kuin jotkut selvitykset, mietinnöt tai organisaatiouudistukset."
Asiaa käsitteli Monnin jälkeen myös Jyväskylän Kenttäurheiljoiden valmennuspäällikkö @JarkkoFinni, joka kiteytti"Absoluuttiselle huipulle päässeiden rahoitus on yleensä kunnossa apurahojen, kilpailutulojen, sponsoritukien ym. kautta, mutta olen erittäin huolissani huipulle nousemisen rahoituksesta. Meillä ei ole oikeastaan yhtään merkittävää rahoitus- ja tukijärjestelmää huipulle pyrkiville potentiaalisille (nuorille) urheilijoille."
Hän peräänkuulutti myös rahoituksen yhden luukun mallia ja hämmästeli resurssien hävikkiä matkalla Helsingistä urheilijalle, vaikka urheilun viime vuosien kehittämisen teemana on ollut urheilija keskiössä.
Lisää yksilölajien sponsoroinnista Suomessa voit lueka mm. HS:n verkkoaineistosta.
Friday, 9 October 2015
Paineensieto urheilussa ja kilpailussa sulaminen
Kilpaurheilussa hyvin harjoitetut suoritukset ovat monesti automatisoituneita ja tulevat kuin itsestään sen enempää ajattelematta. Tämä vaati lukemattomia suorituksia, jotta taito opittaisiin automaation tasolle.
Kilpailusuorituksessa automatisoituneet taidot toimivat kuin itsestään ja niitä ei tarvitse tietoisesti miettiä. Kilpailutilanne tuo yleensä urheilijalle tietynlaista painetta ja jännittäessä kaikki heikkoudet tulevat helpommin esiin.
Miksi sitten suoritus hajoaa kilpailutilanteessa? Ylen Urheiluillassa entinen ammattijääkiekkoilija ja urheilupsykologi Tuomas Grönman sekä urheilupsykologian asiantuntija Ilkka Haapea miettivät asiaa seuraavasti.
Automaatiset taidot ovat pitkäaikaisessa muistissa ja jos alkaa liikaa miettimään epävarmuustekijöitä (epävarmuus kunnosta, taidosta, heikko itseluottamus) tai jännittää ja tuo ne lyhytaikaiseen muistiin, niin suoritus ja taito hajoaa. Tämä johtunee siitä, että tuotaessa taito tietoisesti lyhytaikaiseen muistiin, niin sinne tulee niin paljon asioita, ettei niitä pysty käsittelemään ja toiminta hajoaa.
Epävarmoja tunteita tuovat siis esim.:ei jaksa, ei riittävät taidot, ei onnistumisen kokemuksia ei pätevyyttä, eikä minäpystyvyyttä tilanteeseen. Joskus myös huomio keskittyy muualle ja havainnoidaan muuta ympäristöä tai mietitään tulosta tai pisteitä.
Mieli helposti lähtee jossittelemaan ja vie epävarmaan ajatukseen siitä tunteeseen ja edelleen käyttäytymiseen. He antavat neuvoksi: Elä hetkessä ei mietitä mennyttä ja tulevaa. Mieti yksinkertaisia asioita tässä ja nyt, mitkä parantavat suoritusta. Ajatukset kannattaisi siirtää positiivisiksi, jolloin tulee positiivisia tunteita ja edelleen positiivista tekemistä.
Hyvän paineensiedon takana on hyvä harjoittelu niin kunnon kuin taitojen osalta sekä terve itseluottamus omiin kykyihin.
Kilpailusuorituksessa automatisoituneet taidot toimivat kuin itsestään ja niitä ei tarvitse tietoisesti miettiä. Kilpailutilanne tuo yleensä urheilijalle tietynlaista painetta ja jännittäessä kaikki heikkoudet tulevat helpommin esiin.
 |
| Kuvakaappaus iltasanomat.fi |
Automaatiset taidot ovat pitkäaikaisessa muistissa ja jos alkaa liikaa miettimään epävarmuustekijöitä (epävarmuus kunnosta, taidosta, heikko itseluottamus) tai jännittää ja tuo ne lyhytaikaiseen muistiin, niin suoritus ja taito hajoaa. Tämä johtunee siitä, että tuotaessa taito tietoisesti lyhytaikaiseen muistiin, niin sinne tulee niin paljon asioita, ettei niitä pysty käsittelemään ja toiminta hajoaa.
Epävarmoja tunteita tuovat siis esim.:ei jaksa, ei riittävät taidot, ei onnistumisen kokemuksia ei pätevyyttä, eikä minäpystyvyyttä tilanteeseen. Joskus myös huomio keskittyy muualle ja havainnoidaan muuta ympäristöä tai mietitään tulosta tai pisteitä.
Mieli helposti lähtee jossittelemaan ja vie epävarmaan ajatukseen siitä tunteeseen ja edelleen käyttäytymiseen. He antavat neuvoksi: Elä hetkessä ei mietitä mennyttä ja tulevaa. Mieti yksinkertaisia asioita tässä ja nyt, mitkä parantavat suoritusta. Ajatukset kannattaisi siirtää positiivisiksi, jolloin tulee positiivisia tunteita ja edelleen positiivista tekemistä.
Hyvän paineensiedon takana on hyvä harjoittelu niin kunnon kuin taitojen osalta sekä terve itseluottamus omiin kykyihin.
Saturday, 17 January 2015
Droppista outtia, miten saadaan lapset ja nuoret pysymään urheilussa mukana?
Pelaajilta vaadittiin fokusointia treenaamiseen ja oli otettu käytäntöön sääntö, että jos treeneissä ei mennyt kuin strömsössä, niin sai varoituksen ja jos sekään ei tehonnut, niin vuorossa oli penkki ja lopulta kotimatka.
Muistan oman jälkikasvun aloitelleen joukkuepeliuraansa koripallon parissa saman ikäisenä. Ensimmäisessä pelissä kesken pelin hän huomasi seinällä puolapuut ja kiipesi ylimmälle tasolle ja teki jotain temppuja. Valmentajalla ja monella muullakin meinasi pokkaa pettää, mutta tuomari antoi pelin jatkua ja vähän ajan kuluttua poika tuli takaisin mukaan peliin. Tapahtuneelle on hymyilty myöhemminkin, myös poika. Peliuraa jatkui aikansa, kunnes hiihto vei mennessään. Toisin kävi työkaverin lapselle, joka sanoi kotona, ettei halua enää mennä harjoituksiin ja futis jäi siihen.
Olisiko meillä aikuisilla, jotka ovat lasten ja nuorten urheilussa mukana tavalla tai toisella mietittävää? Ikävää luettavaa oli myös joulukuun mediassa huoltajista, jotka vaatimuksillaan ja muilla painostuksilla ajoivat legenda Janne Ojasen eroamaan Tapparan ikäkausivastaavan tehtävästä.
Ihan noin vinkiksi junnujen seuroille, että on koottu hyviä valmentajan oppaita, joista voi saada käsityksen valmennuksen periaatteista fyysisestä valmennuksesta ja psyykkiseen näkökulman huomioimiseen. Fyysis-motorisen kehittämisen pohjalla voisi olla vaikka lapsen ja nuoren herkkyyskaudet.
Hyvää oheismateriaalia verkosta löytyy mm. Kihu:n Huippu-urheilun muutostyön aikaansaannos Urheilijan urapolku -sivustolta, jossa on lajiliitot koonneet urheilijapolut ikäkausittain. Palloliitto ei ole vielä toimittanut kuin maalivahdin osion, mutta jospa se jalkapalloilija olisi tulossa... Kasva urheilijaksi-sivustolla on myös hyödyllisiä vinkkejä eri lajien valmentajille.
Palloliiton (jalkapallon keskuskusjärjestö Suomessa) nettisivuilla ei kovin kummoisesti ole lasten ja norten valmennuksen periaatteita mainittu. Enemmän painotetaan peliajatukseen liittyvää puolta.
Netistä nopeasti googlamalla löytyi myös Harri Kumpulaisen 2013 laatima PPV-valmentajan treeniopas, jossa on 17 sivuun koottu todella onnistuneesti kaikki oleellinen lasten- ja nuorten valmennuksen näkökulmasta, myös psyykkinen puoli. Aloittelevan ja kokeneemmankin jalkapallovalmentajan kannattaa lukaista tämä.
Aiheesta on olemassa kirjallisuutta ja tässä esimerkkinä yksi video, jossa valmentaja/psykologi fil.tri Max Trennery Mayo Cliniciltä Minnesotasta kertoo, että lapset lopettavat herkemmin ulkoisen paineen (huoltajat tai valmentajat) tullessa liikaa esille.
Mukana lajissa pysymiseen Trenneryn mukaan vaikuttavat:
Choices- Valinnan mahdollisuus, Lasten tulee saada valita peli tai urheilu, jossa ovat mukana.
Competence- Pätevyyden kokeminen, lapset haluat kokea onnistumista ja osaamisen hallintaa.
Caring - Huolenpito, valmentajat ja huoltajat huolehtivat pelaajien tunteista, ajatuksista huolista sekä ottavat heidät tosissaan. Pelaajat haluavat kuulua ryhmään. Yksi tapa huolehtia on tehdä rakentavia kysymyksiä pelin tai trenin jälkeen: Jos ei voitanut tai tehnyt maalia, niin " Oliko hauskaa?" Mitä opit käytännössä tänään?", "Miten joukkueesi pelasi?", "Miten pelaajat olivat tänään?"
Youtube video Keeping Kids in SportsMayo Clinic 2009.
Sunday, 6 April 2014
Mikä meitä liikuttaa?
Taas on hiihtäjän kalenterissä loppuvuosi meneillään ja loma odottamassa. Takana on satoja tunteja harjoittelua ja lukuisat kilpailut. Hyvä olisi, että vuoden aikana treeneihin lähdettäessä, harjoittelusta ei tulisi pelkkää suorittamista, josta sisäinen palo puuttuu. Toiminnan ollessa motivoitunutta tapahtuu paremmin kehittymistä ja jaksaa panostaa harjoitteluun, jolloin myös lopettamiset vähenevät. Ei kukaan kovin pitkään jaksaisikaan tehdä satoja tunteja vuodessa ilman hyvää motivaatiota.
Tässä kirjoituksessa on jotain ajatuksia siitä, mikä innostusta ylläpitää. Referoin Veli-Pekka Dufvan lisensiaattitutkimuksen teoriaosaa (2004), jossa hän selvittää juniorijalkapalloilijoiden motivationaalisia tekijöitä.
Haaste on hieman sama myös koulumaailmassa, jossa tutkimusten valossa puhutaan, että suomalaisten nuorten tuloksissa tulee esille heikompi kouluviihtyvyys, vaikka tulokset osaamisessa sinänsä ovat olleet huippuluokkaa.
Liikunnan motivaatio
Liikunnan motivaatiota on tutkittu paljon ja sieltä löytyy kyllä vastauksia asiaan.
Kun on tutkittu yli 10-vuotiaiden nuorten liikuntaan osallistumisen motiiveja on saatu tuloksia, joiden mukaan kilpailumotiivin lisäksi tärkeitä liikuntaan osallistumisen vaikuttimia ovat kavereiden tapaaminen ja uusien kavereiden saaminen (Telama, Silvennoinen &Vuolle 1986). Urheiluun liittyvät motiivit voivat vaihdella huomattavasti yksilöstä toiseen. Motiivit luokitellaan sisäisiksi ja ulkoisiksi.
Mikä sai esim. Petteri Forsellin harjoittelemaan jalkapalloa ja muuta liikuntaa tuntikaudet päivästä ja vuodesta toiseen? Urheilusanomien jutun mukaan Petteri harjoitteli päivittäin ja viikonloppuisin isä vei hänet hallille, jossa hän ensin potki muutaman tunnin ja sitten meni jäälle höntsäilemän ja palasi vielä hallille harjoittelemaan. Tähän antaa erään selityksen Harterin suoritusmotivaatiomalli, jonka mukaan suoritusmotivaatio saa lapsen ryhtymään tavoitteellisiin yrityksiin. Sisäisten tekijöiden ohjatessa lapsen toimintoja, on hänellä kiinnostusta haasteiden ottamiseen ja tehtävien hallintaan. Haasteita lapsi voi ottaa fyysisellä, sosiaalisella sekä kognitiivisella alueella. (Harter 1978)
Forsellin ja muiden urheilijoiden tekemistä siis ohjaavat sisäiset haasteet ja päämäärät, joiden saavuttaminen tuo onnistumisen kokemuksia. Näiden kokemusten vahvistuessa urheilija saa hallinnan tunteen ja kokee voivansa kontrolloida omaa toimintaansa. Pätevyyden kokeminen taas lisää sisäistä mielihyvää ja suoritusmotivaatio sitä kautta lisääntyy. Jos taas haasteet tulee ulkopuolelta, tarve ulkoiseen hyväksyntään säilyy tai lisääntyy. Epäonnistumiset lisäävät ahdistuneisuutta ja pätemisen tunne puuttuu. Tämä johtaa mallin mukaan suoristusmotivaation vähenemiseen.
Valmentajan mahdollisuudet
Tärkeintä tutkimusten mukaan näyttäisi olevan se, että kouluissa, urheiluseuroissa ja kerhoissa pidetään yllä ja vahvistetaan lasten luontaista liikunta-aktiivisuutta ja liikuntamotivaatiota. (Telama 1986.)
Sarlinin (1995) tutkimuksessa lapsen sisäisen omaehtoisen liikuntamotivaation kehittymistä voidaan edistää siten, että lapsi saadaan päivittäisellä liikuntakasvatuksella tuntemaan itsensä liikunnassa päteväksi, pitämään liikuntaa tärkeänä ja kokemaan liikunnan positiivisia elämyksiä.
Hornin (1987; 1992) mukaan valmentajan antaessa informaatiota sisältävää palautetta virheellisestä suorituksesta vaikuttaa palautteen saajaan siten, että hän ymmärtää voivansa tulevaisuudessa itse kontrolloida suorituksensa lopputulosta.
Silloin esim. videolta katsottu suoritus valmentajan palautteen kera auttaa urheilijaa ymmärtämään tekemäänsä suoritusta ja voi valmentajan informaation kera lisätä itsemääräämisen tunnetta ja nostaa suorittajan sisäisen motivaation tasoa. Erityisesti urheilijat, joilla on korkea sisäinen motivaatio, kokevat valmentajan toimet myönteisenä.
Sosiaalista yhteenkuuluvuutta tukevat tilanteet nostavat sisäisen motivaation tasoa, kun taas sisäisen yhteenkuuluvuuden vähentyessä vähenee myös sisäinen motivaatio. (Deci, E.L.& Ryan 1994.)
Jos harjoittelussa ilmasto on sellainen, joka tukee koettua pätevyyttä, autonomiaa sekä sosiaalista yhteenkuuluvuutta, nousee koettu itsemääräämisen tunne ja samalla sisäinen motivaatio tehtävää kohtaan.
Mikäli valmentajan tavoitteet ovat kilpailullisia, ilmastostakin kehittyy kilpailullinen eli minäsuuntautunut.
Dufva kertoo, että Liukkonen (1998) on tutkimuksessaan todennut, että tehtäväsuuntautunut, itsevertailuun perustuva motivaatioilmasto on voimakkaimmin yhteydessä lasten viihtymiseen urheilussa. Korkein viihtyvyyden todettiin olevan tilanteissa, joissa tehtäväorientoituneet ja korkean pätevyyden omaavat pelaajat toimivat tehtäväilmastossa. Havaittiin myös, että matalaksi koettu pätevyys ei ollut yhteydessä alhaiseen viihtymiseen, jos ilmasto oli tehtäväsuuntautunut. Dufva toteaa, että voidaan sanoa, että tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston luominen on tärkeää nuorten valmennustoiminnassa, mikäli lasten viihtyminen halutaan turvata. (Liukkonen 1998.) Hänen mukaansa myös kilpaurheilussa voidaan saada aikaan tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto, mikäli menestymisen kriteereinä käytetään yksilön edistymistä suorituksessaan.
Lähteet:
Tässä kirjoituksessa on jotain ajatuksia siitä, mikä innostusta ylläpitää. Referoin Veli-Pekka Dufvan lisensiaattitutkimuksen teoriaosaa (2004), jossa hän selvittää juniorijalkapalloilijoiden motivationaalisia tekijöitä.Haaste on hieman sama myös koulumaailmassa, jossa tutkimusten valossa puhutaan, että suomalaisten nuorten tuloksissa tulee esille heikompi kouluviihtyvyys, vaikka tulokset osaamisessa sinänsä ovat olleet huippuluokkaa.
Liikunnan motivaatio
 |
| Urheilusanomat 14/2014 |
Kun on tutkittu yli 10-vuotiaiden nuorten liikuntaan osallistumisen motiiveja on saatu tuloksia, joiden mukaan kilpailumotiivin lisäksi tärkeitä liikuntaan osallistumisen vaikuttimia ovat kavereiden tapaaminen ja uusien kavereiden saaminen (Telama, Silvennoinen &Vuolle 1986). Urheiluun liittyvät motiivit voivat vaihdella huomattavasti yksilöstä toiseen. Motiivit luokitellaan sisäisiksi ja ulkoisiksi.
Mikä sai esim. Petteri Forsellin harjoittelemaan jalkapalloa ja muuta liikuntaa tuntikaudet päivästä ja vuodesta toiseen? Urheilusanomien jutun mukaan Petteri harjoitteli päivittäin ja viikonloppuisin isä vei hänet hallille, jossa hän ensin potki muutaman tunnin ja sitten meni jäälle höntsäilemän ja palasi vielä hallille harjoittelemaan. Tähän antaa erään selityksen Harterin suoritusmotivaatiomalli, jonka mukaan suoritusmotivaatio saa lapsen ryhtymään tavoitteellisiin yrityksiin. Sisäisten tekijöiden ohjatessa lapsen toimintoja, on hänellä kiinnostusta haasteiden ottamiseen ja tehtävien hallintaan. Haasteita lapsi voi ottaa fyysisellä, sosiaalisella sekä kognitiivisella alueella. (Harter 1978)
 |
| Harterin suoritusmotivaatiomalli (Dufva 2004) |
Valmentajan mahdollisuudet
Tärkeintä tutkimusten mukaan näyttäisi olevan se, että kouluissa, urheiluseuroissa ja kerhoissa pidetään yllä ja vahvistetaan lasten luontaista liikunta-aktiivisuutta ja liikuntamotivaatiota. (Telama 1986.)
Sarlinin (1995) tutkimuksessa lapsen sisäisen omaehtoisen liikuntamotivaation kehittymistä voidaan edistää siten, että lapsi saadaan päivittäisellä liikuntakasvatuksella tuntemaan itsensä liikunnassa päteväksi, pitämään liikuntaa tärkeänä ja kokemaan liikunnan positiivisia elämyksiä.
Hornin (1987; 1992) mukaan valmentajan antaessa informaatiota sisältävää palautetta virheellisestä suorituksesta vaikuttaa palautteen saajaan siten, että hän ymmärtää voivansa tulevaisuudessa itse kontrolloida suorituksensa lopputulosta.
Silloin esim. videolta katsottu suoritus valmentajan palautteen kera auttaa urheilijaa ymmärtämään tekemäänsä suoritusta ja voi valmentajan informaation kera lisätä itsemääräämisen tunnetta ja nostaa suorittajan sisäisen motivaation tasoa. Erityisesti urheilijat, joilla on korkea sisäinen motivaatio, kokevat valmentajan toimet myönteisenä.
Sosiaalista yhteenkuuluvuutta tukevat tilanteet nostavat sisäisen motivaation tasoa, kun taas sisäisen yhteenkuuluvuuden vähentyessä vähenee myös sisäinen motivaatio. (Deci, E.L.& Ryan 1994.)
Jos harjoittelussa ilmasto on sellainen, joka tukee koettua pätevyyttä, autonomiaa sekä sosiaalista yhteenkuuluvuutta, nousee koettu itsemääräämisen tunne ja samalla sisäinen motivaatio tehtävää kohtaan.
Motivaatioilmastoa määrittelee se, mitä toiminnassa arvostetaan, miten koetaan tyytyväisyyttä ja kuinka menestys määritellään. Motivaatioilmastoja on kahta päätyyppiä; tehtävä- tai minäsuuntautunut, mutta myös molempien ilmastojen yhdistelmät ovat mahdollisia.
Valmentajalla rooli on keskeinen motivaatioilmaston luomisessa. Valmentajan vaatimustaso ja opetusmetodit, arviointikeinot, odotukset, palkitseminen sekä nuorten ryhmittely ja tehtävänanto vaikuttavat siihen, miten nuoret kokevat motivaatioilmaston. Myös urheilukavereilla on vaikutusta nuorten kokeman motivaatioilmaston kannalta.
Mikäli valmentajan tavoitteet ovat kilpailullisia, ilmastostakin kehittyy kilpailullinen eli minäsuuntautunut.
Valmentajan taas keskittyessä itse tekemiseen on seurauksena tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto. Minäsuuntautuneessa ilmastossa pyritään voittoihin ja tehtäväilmaston tavoitteena on kehittää omia taitoja ja yhteistyötä muiden kanssa.
 |
| Tehtävä- ja minäilmaston keskeisimmät piirteet (Dufva 2004) |
Lähteet:
Veli-Pekka Dufva 2004. Juniorijalkapalloilijoiden sisäinen motivaatio, tavoiteorientaatio ja koettu motivaatioilmasto kahden pelikauden aikana. Liikuntapedagogiikan lisensiaatintutkimus. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES 2004
Deci, E. L. & Ryan, R. M. 1994. Promoting self-determined education. Scandinavian Journal of Educational Research 38, 3-14.
Harter, S. 1978. Effectance motivation reconsidered. Toward a developmental model. Human Development 21, 34-64
Horn, T. S. 1987. The influence of teacher-coach behavior on the psychological development of children. Teoksessa D. Gould & M.R. Weiss (toim.) Advances in pediatric sportsciences, vol. 2: Behavioral issuess. Champaign, Illinois: Human Kinetics, 121-142.
Horn, T. S. 1992. Leadership effectiveness in the sport domain. Teoksessa T.S. Horn (toim.) Advances in sport psychology. Champaign, Illinois: Human Kinetics, 181-199.
Liukkonen, J. 1998. Enjoyment in youth sports: A goal perspectives approach. LIKES-Research Reports on Sport and Health 114. Jyväskylä: LIKES-Research Center for Sportand Health Sciences.
Sarlin, E-L. 1995. Minä-kokemuksen merkitys liikuntamotivaatiotekijänä. Jyväskylän yliopisto. Studies in Sport, Physical Education and Health 40.
Telama, R. 1986. Mikä liikunnassa kiinnostaa -liikuntamotivaatio. Teoksessa P. Vuolle,R. Telama & L. Laakso (toim.) Näin suomalaiset liikkuvat. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja. 50. Helsinki: Vapk, 151-175.
Telama, R., Silvennoinen, M. & Vuolle, P. 1986. Kouluikäisten liikuntakäyttäytyminen.Teoksessa P. Vuolle, R. Telama & L. Laakso (toim.) Näin suomalaiset liikkuvat. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja. 50. Helsinki: Vapk, 53-66.
Sunday, 23 March 2014
Ammattimainen urheilu vai urheilullinen ammatti
Taas on se aika vuodesta, jolloin perusopetuksesta ja lukiosta valmistuvat miettivät mitkä minusta tulee isona. Osalle on selvää pienestä pitäen, mihin aikoo tähdätä, kun taas ehkä suuremmalle joukolle asia ei ole vielä selvillä. Ei se oikeastaan ole mikään ihme, ettei ura ole kirkkaana selvillä murrosiän loppumetreillä tai nuorena aikuisena.
Osalla on taas täysin selvä, että pyrkimys on päästä mahdollisimman pitkälle urheilullisella uralla. Voi olla, että 10-vuotiaana lausutut: minusta tulee isona olympiavoittaja tai maailmanmestari, ohjaavat oman elämän valintoja ja satsaus on todella vahva urheiluun. Ilman tuota asennetta ei varmasti haastettaisikaan muita.
Tämän päivän lehdessä oli Kaija Yliniemen juttu, jossa B-maajoukkueen Ilkka Jarva totesi, että täytyy antaa aikaa huippu-urheilulle 25 ikävuoteen asti ja katsoa, mitä se tuo tullessaan ja pystyykö haastamaan huiput. Jarvan mielestä ehtii opiskella vielä sen jälkeen itselleen ammatin. Harvat kuitenkin tavoittavat maailman kärjen saatikka rikastuisivat. Aika monet nuoret kuitenkin hakeutuvat oppilaitoksiin ja ottavat opiskelupaikan vastaan. Ei ehkä uskalleta antautua pelkästään urehilijaksi. Toisaalta sen kyllä ymmärtää, kun tietää, miten täysipäiväisen urheilijan tulot ovat tiukassa. Olympiavoittaja Iivo Niskanenkin tuskaili, että yhtenä tukijana on Kela. No, Iivon tilanne luultavasti muuttuu, mutta suuri osa urheiljoista ei saa Olympiakomitean tukea tai mitään muutakaan tukea, vaan joutuu hankkimaan rahoituksen urheilun mahdollistamiseksi itse tukijoukkojensa kanssa.
Opiskelijoilla sentään on mahdollisuus edulliseen opiskeluruokailuun ja -asumiseen. Heillä on myös opintotuki, jolla pystyy jonkin verran maksamaan jouksevia kuluja. Leiritykset ja välinekulut sekä liikkuminen tuovat lisää kustannuksia, joihin pitäisi löytyä rahoitusta.
Uusi Yliopistolaki 2009 määrittää tavoiteajat opintojen suorittamiseen. Maisteritason eli ylemmän korkeakoulututkinnon opintojen tavoiteaika on 5 vuotta ja lisäajan kanssa 7 vuotta. Lisäksi voi tietyissä tapauksissa anoa lisäaikaa maksimissaan 2 vuotta. Tutkinnon suorittamisaikaan ei lasketa poissaoloa, joka johtuu vapaaehtoisen asepalveluksen tai asevelvollisuuden suorittamisesta taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitämisestä. Opintojen enimmäisaikaan ei lasketa myöskään muuta enintään neljän lukukauden poissaoloa, jonka ajaksi opiskelija on ilmoittautunut poissaolevaksi. Aikaa opintojen suorittamiselle siis löytyy kohtuullisen hyvin ja on kuitenkin mietittävä, ilmoittautuuko läsnä- vai poissaolevaksi.
Taloudellinen puoli on opiskeltaessa myös otettava huomioon, sillä Kelan tukea voi saada vain tietylle ajalle. Opintotukiasetuksen 1994 perusteella ylempään korkeakoulututkintoon suorittamiseen voi saada tukea enintään 64 viikkoa riippuen tutkinnon laajuudesta (55 viikkoa 300 op, 60 viikkoa 330 op ja 64 viikkoa 360 op). Opintojen aikana on saatava opintopisteitä n. 5 tukikuukautta kohden, joten pelkästään treenaamalla ei tukea kovin pitkään pysty nostamaan, vaan täytyy opiskellakin.
Kumpi sitten on parempi, hakeutua opiskelemaan vai antautua täysillä urheilulle? Siihen on vaikea antaa oikeaa vastausta. Luulen, että menestyjät uskaltavat satsata enemmän ja heillä on myös taloudellinen tuki helpompaa. Toisenlainen tilanne on taas kärjen tuntumassa ja takana olevilla, joille voi koulutus olla houkuttelevampi vaihtoehto. Useasti siinä vaiheessa on myös tehtävä ratkaisu urheilu-uraan satsauksesta. Toivottavasti molemmat jaksavat tavoitella omaa unelmaansa kohti.
hallituksen tiukan tavoitteen lyhentää opintoaikoja
Osalla on taas täysin selvä, että pyrkimys on päästä mahdollisimman pitkälle urheilullisella uralla. Voi olla, että 10-vuotiaana lausutut: minusta tulee isona olympiavoittaja tai maailmanmestari, ohjaavat oman elämän valintoja ja satsaus on todella vahva urheiluun. Ilman tuota asennetta ei varmasti haastettaisikaan muita.Tämän päivän lehdessä oli Kaija Yliniemen juttu, jossa B-maajoukkueen Ilkka Jarva totesi, että täytyy antaa aikaa huippu-urheilulle 25 ikävuoteen asti ja katsoa, mitä se tuo tullessaan ja pystyykö haastamaan huiput. Jarvan mielestä ehtii opiskella vielä sen jälkeen itselleen ammatin. Harvat kuitenkin tavoittavat maailman kärjen saatikka rikastuisivat. Aika monet nuoret kuitenkin hakeutuvat oppilaitoksiin ja ottavat opiskelupaikan vastaan. Ei ehkä uskalleta antautua pelkästään urehilijaksi. Toisaalta sen kyllä ymmärtää, kun tietää, miten täysipäiväisen urheilijan tulot ovat tiukassa. Olympiavoittaja Iivo Niskanenkin tuskaili, että yhtenä tukijana on Kela. No, Iivon tilanne luultavasti muuttuu, mutta suuri osa urheiljoista ei saa Olympiakomitean tukea tai mitään muutakaan tukea, vaan joutuu hankkimaan rahoituksen urheilun mahdollistamiseksi itse tukijoukkojensa kanssa.
Opiskelijoilla sentään on mahdollisuus edulliseen opiskeluruokailuun ja -asumiseen. Heillä on myös opintotuki, jolla pystyy jonkin verran maksamaan jouksevia kuluja. Leiritykset ja välinekulut sekä liikkuminen tuovat lisää kustannuksia, joihin pitäisi löytyä rahoitusta.
Uusi Yliopistolaki 2009 määrittää tavoiteajat opintojen suorittamiseen. Maisteritason eli ylemmän korkeakoulututkinnon opintojen tavoiteaika on 5 vuotta ja lisäajan kanssa 7 vuotta. Lisäksi voi tietyissä tapauksissa anoa lisäaikaa maksimissaan 2 vuotta. Tutkinnon suorittamisaikaan ei lasketa poissaoloa, joka johtuu vapaaehtoisen asepalveluksen tai asevelvollisuuden suorittamisesta taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitämisestä. Opintojen enimmäisaikaan ei lasketa myöskään muuta enintään neljän lukukauden poissaoloa, jonka ajaksi opiskelija on ilmoittautunut poissaolevaksi. Aikaa opintojen suorittamiselle siis löytyy kohtuullisen hyvin ja on kuitenkin mietittävä, ilmoittautuuko läsnä- vai poissaolevaksi.
Taloudellinen puoli on opiskeltaessa myös otettava huomioon, sillä Kelan tukea voi saada vain tietylle ajalle. Opintotukiasetuksen 1994 perusteella ylempään korkeakoulututkintoon suorittamiseen voi saada tukea enintään 64 viikkoa riippuen tutkinnon laajuudesta (55 viikkoa 300 op, 60 viikkoa 330 op ja 64 viikkoa 360 op). Opintojen aikana on saatava opintopisteitä n. 5 tukikuukautta kohden, joten pelkästään treenaamalla ei tukea kovin pitkään pysty nostamaan, vaan täytyy opiskellakin.
Kumpi sitten on parempi, hakeutua opiskelemaan vai antautua täysillä urheilulle? Siihen on vaikea antaa oikeaa vastausta. Luulen, että menestyjät uskaltavat satsata enemmän ja heillä on myös taloudellinen tuki helpompaa. Toisenlainen tilanne on taas kärjen tuntumassa ja takana olevilla, joille voi koulutus olla houkuttelevampi vaihtoehto. Useasti siinä vaiheessa on myös tehtävä ratkaisu urheilu-uraan satsauksesta. Toivottavasti molemmat jaksavat tavoitella omaa unelmaansa kohti.
 |
| Foto: www.rex.fi |
hallituksen tiukan tavoitteen lyhentää opintoaikoja
Subscribe to:
Posts (Atom)