Suunnistuksen kilpailutilanteen suorituksen hallinta

Suunnistaito

Monesti suunnistaja kertoo kilpailun jälkeen, että vireys tai keskittyminen herpaantui ja tein sen johdosta pummin tai useita.
Mitä näille asioille voisi tehdä ja voiko niitä ylipäätänsä harjoituttaa?

Suunnistuksen lajianalyysissa 2015 suunnistustaito voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: perustaitoihin, toiminnan ohjaukseen ja suorituksen hallintaan. Perustaitojen hallinta on suunnistuksen edellytys, suorituksen hallinta oman suorituskyvyn äärirajoilla tapahtuvaa taitokontrollia ja toiminnan ohjaus puolestaan varsinaista suunnistusajattelua.

Alla olevassa taulukossa on jäsennelty eri osa-alueiden sisällöt.
Tässä bloggauksessa tarkastellaan hieman suorituksen hallintaa.
Mitä se pitää sisällään ja miten sitä voisi kehittää.

Suorituksen hallinta on oman suorituskyvyn äärirajoilla tapahtuvaa taitokontrollia, joka tarkoittaa perustaitojen ja toiminnan ohjauksen sopeuttamista uuteen tilanteeseen sisäisistä ja ulkoisista häiriötekijöistä huolimatta.

Suunnistajan psyyke on suorituksen hallinnan kannalta merkittävässä roolissa. Tunteiden, stressin sekä oman ajattelun ja keskittymisen tunnistaminen ovat edellytys sille, että niitä kyetään kontrolloimaan ennen suoritusta ja sen aikana. Kun suunnistaja tietää omat kykynsä ja luottaa itseensä, hän uskaltaa kilpailutilanteessa tehdä suorituksen, jota omat henkilökohtaiset kyvyt edellyttävät.

Suorituksen hallinnan voidaan ajatella olevan muiden taitotekijöiden yläpuolella ratkaiseva toiminnan säätelijä. Osa-alueeseen kuuluu lukuisa joukko tekijöitä ja käsitteitä, kuten itsetuntemus, persoonallisuus, vireystila, keskittyminen, motiivit, tunteet, jännitys, stressi, sisäisiin malleihin liittyvät kokemusperäiset tiedot ja taidot sekä erilaiset häiriötekijät ja tilanteet.

Oman toiminnan ohjaus ja ajattelun kontrollointi voivat olla keinoja parantaa suorituksen hallintaa.
Itseluottamus kehittyy hyvin tehdyn fyysisen- ja suunnistusharjoittelun ja hyvien suoritusten kautta, ks. esim. Hannu Airilan bloggaus. Niistä urheilija saa positiivista feedbackia. Urheilija voi treenata harjoittelemalla keskittymistä, vireystilan säätämistä (rauhoittumista tai piristymistä), tunteiden-, jännistyksen tai stressin hallintaa. Myös ulkoisiin häiriötekijöihin voi ennalta varautua harjoittelemalla.

Tunnetiloja voi ankkuroida optimaaliseen tunnetilaan hakemalla niitä menneisyydestä. Niiden avulla voidaan saada apua myös jonkin suorituksen aikana esille tulleen ongelman, kuten pummaustilanteen ratkaisuun. Tunnetilojen ankkurointia voidaan käyttää ennen suoritusta, sen aikana ja sen jälkeen mietittäessä tehtyä suoritusta. Ankkurina monesti käytetään jotain helposti muistettavaa esim. hengitystä sisään tai ulos.Virheen ts. pummin käsittelystä on aikaisemmassa tässä bloggauksessa.

Oman kilpailua edeltävän rutiinin tai portaikkomallin avulla voi myös vähentää kilpailutilanteen aiheuttavaa stressiä. Toisaalta pieni stressi kilpailuun kuuluu ja voi saada elimistön toimimaan tehokkaammin tilanteessa.


Lähteet: SSL Huippusuunnistuksen lajianalyysi 2015 ja Suunnistustaito

Urheilu-uralla kehittyminen- Final Step

Koirien kanssa ulkoillessa tulee kuunneltua aktiivisesti erilaisia urheilulähetyksiä suorana tai tallenteina. Mielenkiinnosta kuuntelin YLE Areenasta Urheiluillan Rio on ohi - koostetta, jossa käytiin läpi mietteitä olympialaisten annista ja pohdittiin jo valmistautumista tuleviin Tokion olympialaisiin.

Mikäli tähtäimessä on oman lajin maailman terävin kärki, niin haasteita piisaa huipulla sekä yksilö- että joukkuelajeissa. Monia asioita tulisi hoitaa ammattimaisemmin ja paremmin.

Monellako urheilijalla on esimerkiksi tänä päivänä ammattivalmentaja? Niitä ei taida olla kuin muutamissa lajeissa uinnissa, taitoluistelussa ja jääkiekossa, toki joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Nuoren urheilijan siirtyessä ainutkertaisella urallaan eteenpäin valmentajalla saattaa olla useampi valmennussuhde takana ja edessä. Riittääkö aina nuoruuden valmentajan osaaminen ja aika hoitaa valmennusta urheilijan lähestyessä kansallista huippua ja siitä eteenpäin? Miten varmistetaan uudenlaiset ärsytykset ja haasteet elimistölle? Miten saadaan viimeinen steppi uralla siirryttäessä maailman huippujen tasolle?

Huippujen valmennuksessa on ollut kansainvälisiä projekteja, joissa haetaan etuja olosuhteista ja valmennuksesta sekä ryhmän sparrauksesta. Rion kisajoukkueen johtajan Leena Paavolaisen mukaan tällaisia projekteja oli ennen Rioa 10 ja tavoitteena uudelle olympiadille voisi olla 40. Meneekö saavutet mitalit samassa suhteessa 1->4?

Paavolaisen mukaan suomalaiset kärkiurheilijat ovat suvereeneja Suomessa ja kotimainen haastaja puuttuu. Fundalmentaalitason juttu on, että meillä on uskottavia kansainvälisen tason projekteja, joissa kärkiurheilijat harjoittautuu ja valmentautuu kuin maailman parhaat.
Projekteissa päivittäisharjoittelu ja valmentaminen ovat kansainvälisen tason luokkaa ja urheilijat harjoittelevat ulkomailla parempien kanssa. Tällöin ryhmäharjoittelun edut: korkeampi suoritusten vaatimustaso ja mahdollisuus ottaa mittaa muista huipulla olevista urheilijoista kehittävät urheilijaa paremmin. Projekteissa haetaan ammattimaista päätoimista valmentamista ja asiantuntijoita eri aloille.

Näinhän se on ihan maalaisjärjellä ajateltunakin. Onhan moni urheilija hakenut vastusta ja kehitystä ulkomaisista kovemmista vastustajista, kuten esim. painija Petra Olli. Useimmat valmentajat taitavat myös suositella jossain vaiheessa kovemman haasteen hakemista ikäluokkaa ylempänä sekä yksilö- että joukkuelajeissa. Systeemin pitäisi tukea tätä myös kansallisen huipun saavuttaneille juuri kansainvälisten projektien avulla.

Joissain lajeissa (jääkiekko) on juniorisarjan (E-C) peleissä ollut käytössä tasojärjestelmä, jossa joukkueen toiminta on nimetty kolmelle tai neljälle eri tasolle. Asiasta käydään ajoittain keskustelua, kuten esim.YLE Puheen Lindgren & Sihvonen lähetyksessä, jossa vieraana oli Porin Ässien valmentaja Pasi Kaukoranta. Hänen mukaan ilmeisesti tasojärjestelmästä ollaan luopumassa, jonka hän katsoo haittaavan huippujen kehittymistä.

Asioita voidaan nähdä monelta kantilta ja aivan nuorimpien junioriurheilussa voi olla perusteltua hieman rajoittaa liikaa kilpailullisuutta. Jääkiekkoliitto on poistanut E-ikäisten 2005-2016 syntyneiden osalta sarjataulukot ja pisteiden laskemisen. Jääkiekkoliiton junioripäällikkö Kalle Väliaho kertoo päätöksen taustoista www.finhockey.fi-sivustolla: 

- Tutkimustulokset osoittavat varsin yksiselitteisesti, että kilpailuttaminen ja kilpailullisuus eivät kehitä lapsia vaan päinvastoin. Haluamme antaa jääkiekkoharrastuksensa alkutaipaleella oleville lapsille mahdollisuuden nauttia pelaamisesta ilman tilastoinnin tuomia paineita, 

- Kokemus on osoittanut, että taulukoiden ja tilastojen aiheuttamat negatiiviset puolet näkyvät mm. vanhempien reagoimisessa pelien tuloksiin ja joukkueen sijoituksiin. Toimintaa arvioidaan liikaa tulosten kautta kun lasten urheilussa tärkeintä olisi iloisuus, yhdessä tekemisen riemu ja koettu pätevyys. Nämä vaikuttavat tutkimusten mukaan myöhempään menestymiseen huomattavasti enemmän kuin lapsuusvaiheessa tapahtuva vertailu yksilö- ja joukkuetasolla, juniori- ja seuratoimintajohtaja Turkka Tervomaa tiivistää.

Järkyttävä harjoittelu - Optimal training load to stimulate performance adaptation

Täytyy kirjoittaa aikaisemman palautuspostauksen vastavoimaksi juttu myös järkyttävästä harjoittelusta. Mikäli urheilija harjoittelee oikein, on harjoittelu ollut järkyttävää, muttei välttämättä kamalaa. Mistä siis on kyse? Järkyttämisellä tarkoitetaan perusperiaatetta, joka liittyy harjoitteluun.

Harjoittelu perustuu (yli)kuormitusteoriaan, jonka mukaan elimistöä, kudoksia ja

harjoitusten aikana soluja on järkytettävä pois normaalista tasapainotilasta.

Kun elimistöä on kuormitettu tasapainotilan ylitse, se alkaa palautumisen aikana korjaamaan tulleita vaurioita ja sopeutumaan seuraavaan kuormitukseen, niin että seuraavalla kertaa kestäisi sen. Kuormituksen toistuessa riittävästi, elimistö mukautuu uusiin vaatimuksiin ja syntyy pysyvämpi hajoitusvaiktus. 

Tästä johtuen elimistöä tulisi kuormittaa (teho x kesto ja harjoittelutiheys) harjoitellessa nousujohteisesti, jotta kehitys jatkuisi. Toisaalta on huomioitava palautuminen, jotta ei jouduttaisi ylirasitustilaan. Kuormituksen tiheydellä on myös merkitystä, koska liian harvoin tai riittämätön ärsyke ei johda haluttuun lopputulokseen.

Tähän periaatteeseen opastetaan jo hiihtoharjoittelun alkuvaiheessa. Hiihdossa jo nuorilla perusasiana on harjoittelun rytmittäminen ja myös uskallus tehdä kovia päiviä, viikkoja, kuukausia, mutta toisaalta pitää uskaltaa laittaa ohjelmaan myös palauttavia päiviä ja viikkoja.

Toisessa uran ääripäässä ovat hyvin harjoitelleet huippu-urheilijat, joilla voi tulla ongelmaksi riittävän ärsykkeen saaminen. Urheilijan tulisi ylittää omat rajat, saavutaakseen parannusta suorituskyvyssä.

Kestävyysurheilun Periscope-lähetyksessä Olokselta 12.4.2016 päävalmentaja Reijo Jylhä viittasi asiaan, että kenenkään maajoukkueen hiihtäjän vauhti ei vielä riitä podiumille, vaan on haastettava  urheilijat ja heidän valmentajat miettimään, mitä voisi tehdä saadakseen vauhdin riittävän hyväksi. Varman päälle tekemällä ei mennä kuitenkaan kuin sitä vauhtia, jota nyt on menty tähänkin asti.

Osittain hiihtäjien välivuotta on kaiketi yritetty hyödyntää tähän liittyen ja saada elimistö vielä kovempaan tikkiin tarvitsematta välittää menenstyksestä arvokisoissa. Toivotavasti he onnistuvat siinä ja saamme ensi vuonna parempia tuloksia. 

Mielenkiintoista oli myös kuulla alustava huomio kaudesta, että suomalaisille loppukauden mc-maastot olivat sopivampia (raskaat ja hitaat) ja parannettavaa hiihtäjillä on maastoissa, joissa vaaditaan suorituskykyisyyttä ja nopeutta sekä rynkyttävää hiihtoa vaativaa tekemistä.

Virrat urheilijan keidas?

Havahduin äskettäin tyttäreni kommentista, jossa hän kiitteli Virtain urheilupuiston kokonaisuutta.
Lämmittelyverra juosten meni Rantapuiston maisemissa kaunista järvimaisemaa ihaillen. Varsinainen treeni tapahtui sitten urheilukentän novotanilla. Vedot oli taas hyvä vetää vieressä olevalla laskettelurinteen urilla. Toista on Pohjanmaalla, jossa mäkivetoja varten joutuu joko pyöräilemään tai autoilemaan kilometrien matkan.

Googlemaps

Harvoin on urheilijan kannalta fyysiset harjoitteluolosuhteet näin monipuolisesti järjestetty.
Virtain kaupungissa on urheilukenttä keskeisellä paikalla, jonka yhteydessä ovat myös: beachvolley, jousiammunta, soutupaikka, laskettelurinne, jääkaukaukalo, jäähalli, jalkapallokenttä ja tenniskentät. Hiihtourat poikkeavat alueella ja lähtevät useaan suuntaan. Kesäisin niitä pitkin on mahdollista juosta tai kävellä. Huoltorakennus on hyväkuntoinen ja alueen keskellä. Lisänä pikkukaupungissa on kaksi uudehkoa liikuntahallia, joista toinen suurempi koulujen läheisyydessä.

 

 

Miika Takalan video Virtain urheilukentältä Youtubessa

Rantapuisto ja satama  foto:venelehti.fi ja pirkanmaansanomat.fi

Kisapirtti foto:puuinfo.fi

Liikuntahalli foto:virratkampus.fi

Aina ei osaa arvostaa kaikkea sitä, mitä vieressä on ja mihin on tottunut. Näin ulkopaikkakuntalaisen silmin harjoitteluympäristö vaikutti todelliselta satsaukselta urheilun ja liikunnan hyväksi. Lukemattomat ovat ne yleisurheilukentät, joissa edelleen juostaan epämääräisellä alustalla rikkaruohon puskiessa kentän läpi. Toivottavasti virtolaiset ja lähialueen muut urheilijat löytävät upeat hajoittelumaaastot ja ympäristön. Ilmeisesti seiväshyppäjät kauempaakin käyvät yrittämässä ennätyksiä Virroilla, sillä hyppypaikka on hyvin tuulilta suojassa. Paikkakunnalla on monia muitakin urheiluun sopivia paikkoja ja talvisin nuorten SM-hiihtoihin tehdyt ladut tarjoavat sopivaa haastetta myös vaativaan makuun. Majoituspaikkoja löytyy vaikka viikonloppuleiriin  heti urheilukentän yläpuolella olevasta kesähotelli Domuksesta (kesäisin auki) tai Nuorisokeskus Marttisesta (ympäri vuoden auki).

Yleisurheilun saralla paikkakunnalta on tullut useita menestyneitä urheilijoita mm.: Jussi Heikkilä, Jouko ja Katja Kilpi, Tuula Laaksalo, Mika Polku ja Vesa Rantanen. VirtU:n tilastoennätykset löytyvät oheisesta linkistä.