Omana arvelunani on, että suomalaiset hiihtäjät eivät välttämättä saa yhtä monipuolisesti eri kelien ja alustojen huippupareja kuin kilpakumppaninsa esim. Norjassa ja Ruotsissa. Siirryttäessä maailmancupin- ja arvokilpailuihin kalusto ei vältämättä ole samalla viivalla. Voitelukopilla kerrotaan, että Magnar Dalenin kautta olisi Anne Kyllönen saanut parempia suksia, mutta muuten Fischeriltä ei tulisi suomalaisille huippupareja. Rossignolilla hiihtävillä lienee ihan kelvollista kalustoa Atomicin, Madshusin, Onewayn, Peltosen ja Salomonin ollessa marginaalisemmin käytössä. Jälkimmäiset ja Yoko näyttäisivät olevan junioreiden ja kansallisen tason hiihtäjillä enemmän käytössä.
Falunin MM-kilpailujen keliolosuhteet olivat erityisen vaativat ja toimivan suksen merkitys silloin kasvaa. Oliko yllätys, että Falunin 117 mitalista 87 voitettiin Fischerillä? Tämä on oikeastaan huolestuttavaa, jos yksi merkki dominoi näin mitalimarkkinoita.
MC-kiertueen ja arvokilpailujen olosuhteet vaihtelevat suuresti ja vaatii kalustolta enemmän, kuten myös huollolta. Miten saisimme toimivaa kalustoa erilaisiin olosuhteisiin? Peltosella ja Yokolla on Suomessa pitkä kokemus ja toimivat tehtaat sekä Amersport (Atomic ja Salomon) on pääosin suomalaisten omistuksessa http://www.amersports.com/investors/sijoittajat/osakkeenomistajat, joten osaamista pitäisi olla suksen kehittelyyn. Toivottavasti linjastolla olisi innovatiivisia kehittäjiä ja käytössä tarvittavia huippumateriaaleja. Tarvitaan myös satsausta tuotekehittelyyn ja suomalaisten hiihtäjien sponsorointia. Nämähän asiat kulkevat osittain käsi kädessä, kuten Sami ja Matti ovat osoittaneet. Voisimme tietenkin myös alkaa hankkia myös Fischerin omistusta suomalaisille...
No comments:
Post a Comment