Hiihtäjän sairastumiseen liittyviä uusia tutkimuksia

Tässä postauksessa asiaa kahdesta mielenkiintoisesta tutkimusraportista koskien maastohiihtäjien sairastumisia.

Vaikuttavatko Tour De Ski:n toistuvat kilpailut hiihtäjän kokemaan sairastumiseen? 

Tähän haki vastausta Työryhmä I.S.Svendsen, M.Gleeson, T.A.Haugen ja E.Toennesen 23.2.2015.
Effect of an intense period of competition on race performance and self-reported illness in elite cross-country skiers

Tulokset
Kyseessä on 44:lle urheilijalle tehty selvitys, joiden sairastumisen tiheyttä, harjoittelun määrää ja suoritusta kansainvälisessä kilpailuissa verattiin TDS:n osallistuneiden ja osallistumattomien kesken. 48% Tour De Skille osallistuneista kertoivat tulleensa sairaiksi joko kilpailun aikana tai pian sen jälkeen, kun taas  ei osallistuneilla määrä oli 16%. Kummassakin ryhmässä sairastuneiden osuus oli naisissa pienempi. Mieshiihtäjillä kilpailusuoritus oli merkittävästi heikompi TDS:tä seuraavien 6 viikon aikana.

Harjoitteluun ja kilpailuun liittyvät riskitekijät huippuhiihtäjien hengityselimistön ja suoliston tulehduksiin.

Ida S Svendsen, Ian M Taylor, Espen Tønnessen, Roald Bahr ja Michael Gleeson 3.3.2016.
Training-related and competition-related risk factors for respiratory tract and gastrointestinal infections in elite cross-country skiers 

Tulokset
Selvityksessä kerrotaan 37 eliittiurheilijan vuosina 2007 - 2015 itseraportoiduista tulehduksista.
Mukana oli 16 urheilijaa, jotka voittivat henkilökohtaisia mitaleita olympialaisissa tai MM-kilpailuissa. Aineistossa urheilijat ovat raportoineet keskimäärin 3 tulehdusta vuodessa (vaihteluväli 1-7), jotka ovat kestäneet keskimäärin 5 päivää (1-24 pv). Talvisin tulehduksia oli enemmän ja ne kestivät pidempään. Kilpailut ja lentomatkustus lisäsivät oireiden riskiä. Urheilijoilla, joilla oli suurta vaihtelua harjoittelussa (teho ja kesto) sairastuivat useammin. Oireiden pituudella on yhteys urheilijan menestykseen arvokilpailuissa. Mitalistien oireilu kesti 14 päivää, kun taas muilla se oli 22 päivää.

The Globe and Mail online-artikkelissa haastatellaan yhtä kyseisestä tutkimusraporttia tehnyttä tutkijaa Ida Svensdeniä, joka on Norjan Olympia ja Paraolympia komitean fysiologi. Hänen mukaansa menestyvät urheilijat ovat huolellisia kaikessa, kuten harjoittelussa, unen määrässä, ravinnossa, nesteytyksessä ja hygieniassa.

Monia asioita voi urheilija itse kontrolloida ja Norjan hiihtäjiä on mm. ohjeistettu odottamaan päivä kilpailun jälkeen, kunnes matkustavat ja lentävät kotiin. Tämä siitä syystä, että tutkimuksessa selvisi urheilijoiden viisinkertaiseksi kohonnut riski sairastua lennon jälkeen jopa viikon ajan. Koska myös kilpailu itsessään lisää sairausriskiä kasvaa riski edelleen, jos matkustetaan kilpailupäivän lennolla kotiin.

Yllättävä havainto aineistossa oli harjoittelun suuri vaihtelu lisäsi sairastumisen riskiä. Harjoittelun periaatteisiin kuuluu tietty vaihtelu päivien ja jaksojen välillä, joka ei lisää riskiä.  Riskiä taas lisäsi yhtäkkinen harjoittelun määrän lisääminen sekä vaihtelut erittäin helposta erittäin rankkaan.

Svendsenin mukaan urheilijoiden sairastuvuus oli talvisin kaksinkertainen verrattuna kesään vaikka hiihtäjät tekevät suurimman määrän harjoittelusta kesällä. Tämä viittaa tutkijaryhmän mukaan siihen, että D-vitamiinin saannilla on yhteyttä asiaan. Suurimmillaan sairastumisen riski oli myöhään talvella ja kevään alussa, jolloin D-vitamiinin saanti on pienintä.

Artikkelissa haastatellun tutkijan Neil Walshin (head of the Extremes Research Group at Bangor University in Britain) mukaan on todistettu, että pidettäessä D-vitamiinin taso veressä (markkeri 25(OH)D) noin 75 nanomoolissa / litra, elimistön immuunijärjestelmä ehkäisee optimaalisesti ylähengitysteiden infektioita. Exercise Immunology Reviewin mukaan saavuttaakseen tason 75 nmol/L tulisi syödä D-vitamiinivalmistetta 1,000 kansainvälistä yksikköä  (=25 mikrogrammaa) päivässä talvisin.

Vertailun vuoksi parinkymmenen minuutin auringonottoa huhti-syyskuussa puolenpäivän aikaan voidaan saada jopa 20 000 kansainvälistä yksikköä. D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini eli se varastoituu elimistössä rasvakudokseen. Kesällä auringosta saatu tai talven etelänlomalla varastoitu D-vitamiini riittää n. 2 kuukauden ajaksi.

Tutkimusten tekemisessä on käytetty apuna norjalaisten Olympiatoppenin sähköistä harjoittelupäiväkirjaa. Mitä useammat urheilijat käyttävät kyseistä tapaa harjoittelun ja omien kehon toiminnan rapostoimiseen, sitä kattavampaa tietoa myös tutkijat saavat päiväkirjojen datan analysoimiseen. Päiväkirja on käytössä useilla lajiliitoilla Norjassa.