Hiihtäjän sairastumiseen liittyviä uusia tutkimuksia

Tässä postauksessa asiaa kahdesta mielenkiintoisesta tutkimusraportista koskien maastohiihtäjien sairastumisia.

Vaikuttavatko Tour De Ski:n toistuvat kilpailut hiihtäjän kokemaan sairastumiseen? 

Tähän haki vastausta Työryhmä I.S.Svendsen, M.Gleeson, T.A.Haugen ja E.Toennesen 23.2.2015.
Effect of an intense period of competition on race performance and self-reported illness in elite cross-country skiers

Tulokset
Kyseessä on 44:lle urheilijalle tehty selvitys, joiden sairastumisen tiheyttä, harjoittelun määrää ja suoritusta kansainvälisessä kilpailuissa verattiin TDS:n osallistuneiden ja osallistumattomien kesken. 48% Tour De Skille osallistuneista kertoivat tulleensa sairaiksi joko kilpailun aikana tai pian sen jälkeen, kun taas  ei osallistuneilla määrä oli 16%. Kummassakin ryhmässä sairastuneiden osuus oli naisissa pienempi. Mieshiihtäjillä kilpailusuoritus oli merkittävästi heikompi TDS:tä seuraavien 6 viikon aikana.

Harjoitteluun ja kilpailuun liittyvät riskitekijät huippuhiihtäjien hengityselimistön ja suoliston tulehduksiin.

Ida S Svendsen, Ian M Taylor, Espen Tønnessen, Roald Bahr ja Michael Gleeson 3.3.2016.
Training-related and competition-related risk factors for respiratory tract and gastrointestinal infections in elite cross-country skiers 

Tulokset
Selvityksessä kerrotaan 37 eliittiurheilijan vuosina 2007 - 2015 itseraportoiduista tulehduksista.
Mukana oli 16 urheilijaa, jotka voittivat henkilökohtaisia mitaleita olympialaisissa tai MM-kilpailuissa. Aineistossa urheilijat ovat raportoineet keskimäärin 3 tulehdusta vuodessa (vaihteluväli 1-7), jotka ovat kestäneet keskimäärin 5 päivää (1-24 pv). Talvisin tulehduksia oli enemmän ja ne kestivät pidempään. Kilpailut ja lentomatkustus lisäsivät oireiden riskiä. Urheilijoilla, joilla oli suurta vaihtelua harjoittelussa (teho ja kesto) sairastuivat useammin. Oireiden pituudella on yhteys urheilijan menestykseen arvokilpailuissa. Mitalistien oireilu kesti 14 päivää, kun taas muilla se oli 22 päivää.

The Globe and Mail online-artikkelissa haastatellaan yhtä kyseisestä tutkimusraporttia tehnyttä tutkijaa Ida Svensdeniä, joka on Norjan Olympia ja Paraolympia komitean fysiologi. Hänen mukaansa menestyvät urheilijat ovat huolellisia kaikessa, kuten harjoittelussa, unen määrässä, ravinnossa, nesteytyksessä ja hygieniassa.

Monia asioita voi urheilija itse kontrolloida ja Norjan hiihtäjiä on mm. ohjeistettu odottamaan päivä kilpailun jälkeen, kunnes matkustavat ja lentävät kotiin. Tämä siitä syystä, että tutkimuksessa selvisi urheilijoiden viisinkertaiseksi kohonnut riski sairastua lennon jälkeen jopa viikon ajan. Koska myös kilpailu itsessään lisää sairausriskiä kasvaa riski edelleen, jos matkustetaan kilpailupäivän lennolla kotiin.

Yllättävä havainto aineistossa oli harjoittelun suuri vaihtelu lisäsi sairastumisen riskiä. Harjoittelun periaatteisiin kuuluu tietty vaihtelu päivien ja jaksojen välillä, joka ei lisää riskiä.  Riskiä taas lisäsi yhtäkkinen harjoittelun määrän lisääminen sekä vaihtelut erittäin helposta erittäin rankkaan.

Svendsenin mukaan urheilijoiden sairastuvuus oli talvisin kaksinkertainen verrattuna kesään vaikka hiihtäjät tekevät suurimman määrän harjoittelusta kesällä. Tämä viittaa tutkijaryhmän mukaan siihen, että D-vitamiinin saannilla on yhteyttä asiaan. Suurimmillaan sairastumisen riski oli myöhään talvella ja kevään alussa, jolloin D-vitamiinin saanti on pienintä.

Artikkelissa haastatellun tutkijan Neil Walshin (head of the Extremes Research Group at Bangor University in Britain) mukaan on todistettu, että pidettäessä D-vitamiinin taso veressä (markkeri 25(OH)D) noin 75 nanomoolissa / litra, elimistön immuunijärjestelmä ehkäisee optimaalisesti ylähengitysteiden infektioita. Exercise Immunology Reviewin mukaan saavuttaakseen tason 75 nmol/L tulisi syödä D-vitamiinivalmistetta 1,000 kansainvälistä yksikköä  (=25 mikrogrammaa) päivässä talvisin.

Vertailun vuoksi parinkymmenen minuutin auringonottoa huhti-syyskuussa puolenpäivän aikaan voidaan saada jopa 20 000 kansainvälistä yksikköä. D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini eli se varastoituu elimistössä rasvakudokseen. Kesällä auringosta saatu tai talven etelänlomalla varastoitu D-vitamiini riittää n. 2 kuukauden ajaksi.

Tutkimusten tekemisessä on käytetty apuna norjalaisten Olympiatoppenin sähköistä harjoittelupäiväkirjaa. Mitä useammat urheilijat käyttävät kyseistä tapaa harjoittelun ja omien kehon toiminnan rapostoimiseen, sitä kattavampaa tietoa myös tutkijat saavat päiväkirjojen datan analysoimiseen. Päiväkirja on käytössä useilla lajiliitoilla Norjassa.

Suomen A-hiihtomaajoukkue sairaana

Olemme saaneet lukea kauden aikana useamman hiihtomaajoukkueen jäsenen siarasteluista ja toipumisista.
Yritin googlailla muiden maiden hiihtäjien mahdollisista sairauksista, mutta esim. Marit Björgen tulosten mukaan on ollut huippukunnossa ensimmäisestä maailmancupin kisasta viimeiseen. Mukana hän oli myös Tour De Skillä. Oliko niin, että norjalaiset majoittuvat osittain samassa hotellissa suomalaisten kanssa.

Marit Björgen kausi 2014-15

Mistä ihmeestä johtuu suomalaisten "herkkys sairastua useammin" kuin kilpakumppaneidensa? Onko jokin asia meillä huomaamatta vai teemmekö jotain väärin? Eikös suomalaisilla pitänyt olla huipputehokas pölyimurikin varmistamassa majoitustilojen puhtaus? Onko leirityksissä jotain, joka voisi vaikuttaa asiaan? Käsittääkseni karanteenisuunnitelma on tehty ja sitä on myös toteutettu. Miten on palautumisen seuranta? Ainakin Sami Jauhojärven mukaan asiaa seurataan teknisin apuvälinein. Miten urheilijoiden ruokavaliot on toteutettu? Onko hygienissa jotain puutteita? Onko norjalaisilla jokin rokote tai muu ravinne? Nyt jos koskaan olisi hyvä kartoittaa tilanne ja koittaa selvitää, mitä asialle voisi tehdä.

Miksi sitten joku sairastuu herkemmin kuin toinen? Siihen ei taida olla yksiselitteistä vastausta, mutta jotain osviittaa voi saada Hyksin infektiosairauksien klinikan ylilääkäri Asko Järvisen haastattelusta 10.3.2014 Helsingin Sanomissa. 

Miten voi parantaa vastustuskykyään:
- Tärkeää on huolehtia hyvästä hygieniasta ja vältellä potentiaalisia infektiolähteitä.
- Ongelmia syntyy, jos jostain vitamiinista tai hivenaineesta on puutetta. Sellaisia ovat ainakin ainakin B-12- ja D-vitamiinit, sinkki ja seleeni, joiden saantiin liitetyt ongelmat saattavat tuottaa infektioherkkyyttä.
- C-vitamiinin tehoa on tutkittu paljon. Selkein näyttö siitä on urheilijoilla, joilla C-vitamiinista saattaisi olla hyötyä taudin ehkäisyssä ja jossain määrin myös paranemisessa.
- Uusien tutkimusten mukaan paleltuminen voi aktivoida piilevän viruksen tai bakteerin. 
- Liikaa stressiä tulee välttää ts. myös ylikuntoa.

Uusien tutkimusten valossa ruokavaliolla ja suoliston hyvinvoinnilla voi olla ratkaiseva merkitys myös ihmisen vastustuskyvylle. Probioottiset bakteerit edistävät terveyttä tasapainottamalla suolistomikrobistoa. Alentamalla suolen pH:ta ja kilpailemalla ravinteista ja elintilasta probiootit estävät haitallisten bakteerien asettumista suolistoon. Probiootit vähentävät myös epäsuotuisten entsyymien ja yhdisteiden tuottoa ja sitovat haitallisia yhdisteitä. Lisäksi useat probiootit vaikuttavat vastustuskykyyn mm. tehostamalla vasta-ainesynteesiä ja paikallista immuunivastetta sekä stimuloimalla tai ehkäisemällä erilaisten välittäjäaineiden tuottoa. Probioottien vaikutustapojen selvitystä jatketaan edelleen useissa tutkimuksissa. (http://www.tohtori.fi/?page=1245718&id=0469389)

Pitäisikö maajoukkueeseen palkata myös urheilupsykologi, joka toimisi valmennuksen apuna stressitason laskemiseksi? Voidaanko sillä tavalla tutoroida nuorempia urheilijoita kohtaamaan kilpailujen, harjoittelun ja arjen haasteet entistä paremmin ja luoda pohjaa menestykselle?

Flunssan kourissa?

Flunssa ja influenssa

Aikuiset potevat flunssan keskimäärin 2-4 ja lapset 6-8 kertaa vuodessa. Joskus tauti saattaa pitkittyä ja silloin on todennäköisesti saanut monta peräkkäin sattunutta virustartuntaa.
Flunssa eli nuhakuume tarkoittaa äkillistä viruksen aiheuttamaa ylähengitysteiden limakalvotulehdusta. 

Flunssan oireet alkavat yleensä kipeällä kurkulla, joka yleensä helpottaa päivän tai parin jälkeen. Nenäoireet, kuten vuotaminen ja tukkoisuus sekä yskiminen seuraavat neljännen tai viidennen päivän kohdalla. Kuume on epätavallista aikuisilla, mutta lievä kuume on mahdollinen aikuisillakin. Kuume on kuitenkin todennäköisempi lapsilla flunssan yhteydessä.
Viruksen aiheuttamia flunssia esiintyy etenkin kylmempinä vuodenaikoina ja adenoviruksen aiheuttamaa tautia myös muina aikoina. Jos oireet eivät parane viikon jälkeen, sinulla saattaa olla bakteeritartunta, mikä tarkoittaa sitä, että saatat tarvita antibiootteja.

Influenssa aiheuttaa samankaltaiset, mutta ärhäkämmät oireet. Oireisiin kuuluvat kipeä kurkku, kuume, päänsärky, lihaskivut, tukkoisuus ja yskä. Influessavirukset aiheuttamat sairaudet alkavat yleensä joulu-tammikuussa. (HS 16.11.2013 ja http://www.tohtori.fi/)

Virukset urheilijan riesana

Aiemmin on sanottu, että kylmä ei sinänsä aiheuta flunssaa. Uusimman tiedon mukaan henkilön kantaessa oireettomana virusta on mahdollista, että flunssavirus aktivoituu kylmettyessä. Hengitystietulehdukset pahentavat usein myös astmaoireita ja alentavat sydämen ja lihasten suorituskykyä. Helposti sairastamiseen menee viikko tai kaksi rippuen kuinka pitkälle tulehdus on edennyt ja tuleeko jälkitauteja, joille portti helpottuu elimistön ollessa jo herkempi.


Urheilijoilla, jotka harjoittelevat paljon on suurempi infektioherkkyys kuin kohtalaisen määrän harjoittelevilla. Itse asiassa kohtuullinen harjoittelumäärä alensi tutkimuksessa infektioherkkyyttä.
Urheilijan kohdalla puhutaan ns. infektioherkästä tilasta n. 2 - 8 tuntia kovan kuormituksen jälkeen, jolloin on infektioiden tarttuminen todennäköisempää. Fyysisen stressin lisäksi vaikuttavat myös psyykkinen stressi, unen puute, sekä matkustelu ja aikaerorasitus.

 

Ylähengitystieinfektioiden ja harjoittelumäärän yhteys sekä avoin ikkuna –hypoteesi (Mikkola J. 2009)

Malta parantua! Älä aloita kovaa harjoittelua puolikuntoisena flunssaoireiden hieman helpotettua! Riskinä on flunssakierre, pahimmillaan sydänlihastulehdus. Ole erityisen varovainen kurkkukivun aikana ja varsinkin, jos nielu on peitteinen. Ennen normaaliharjoittelua, muista levätä yhtä monta päivää ja sitten harjoitella hyvin kevyesti yhtä monta päivää kuin mitä flunssaoireet kestivät.

Miten voisin välttää ylähengitystieinfektioita? Pyri optimaalisen kuormitus-palautumis -suhteeseen harjoittelussa Muista riittävä yöuni ja perushygienia (vältä koskettamasta silmiä ja nenää, pese kädet usein). Vältä elämän muita stressejä, jos mahdollista. Syö monipuolisesti ja täydennä tarvittaessa ravintolisillä (vitamiinit ja kivennäiset, maitohappobakteerit, Omega 3 ja 6 rasvahapot). Muista pukeutua tilanteen mukaan, niin että pysyt lämpimänä ja kuivana (muista 2-8 h). Ennen tärkeitä kilpailuja vältä suurempia ihmisjoukkoja ja sairaita ihmisiä. Pohdi influenssarokotteen ottamista.   (Mikkola J. 2009, Spooner C. 2007)