Normaalimatkan väliaikalähtöjä perinteisellä on Kuusamossa (5 km ja 10 km), Lillehammerissa (10 km ja 15 km), Tour de Skillä Val di Fiemmessä (5 km ja 10 km) sekä Toblachissa (10 km ja 15 km). Vapaan tyylin väliaikalähtöjä on vain kahdessa kilpailuissa Davosissa (15 km ja 30 km) sekä Lahdessa (10 km ja 15 km).
Muut lähdöt ovatkin sitten massalähtöjä tai pursuitteja eli takaa-ajolähtöjä.
Tässä FIS:n kalenteri, jossa keltaisella perinteisen ja vihreällä vapaan väliaikalähdöt merkittynä.
Nyt siis alkukaudesta on jo tärkeitä näytön paikkoja, joissa voi varmistaa kisaliput Sotshiin.
Kausi on kuitenkin pitkä marraskuun lopulta maaliskuun loppuun. Lähtöjä saattaa urheilijalle tulla kymmeniä vuodessa. Voiko urheilija olla kovassa lyönnissä koko kauden? Olympiavuonna osa hiihtäjistä ilmeisesti painottaa enemmän olympialaisia, kun taas esim. ampumahiihdon puolella Kaisa Mäkäräinen on todennut tavoitteena olla kunnossa koko maailman cupin ajan.
Maastohiihto on urheiluna muuttunut monella tapaa. Enää ei juurikaan ole kilpailuja, joissa lähdetään väliaikalähdöllä ja kierretään pitkä lenkki ja tullaan näkyviin seuraavan kerran lähdön jälkeen maalisssa.
Laji on kehittynyt median ja hiihdon seuraamisen kannalta parempaan suuntaan. Monesti kilpailut hiihdetään kiertämällä lyhempää esim. 2,5 km rataa tarvittava kierrosmäärä, joka mahdollistaa TV-lähetykset ja kilpailun tiivimmän seuraamisen yleisölle. Stadioneille ja radoille on hyvinkin tarkat vaatimukset varsinkin isommissa kilpailuissa. Lajeja on tullut lisää mm. takaa-ajokilapailu ja sprintti. Varsinkin pitkät matkat ovat yhteislähtöjä, mutta on niitä myös normaali matkoilla. Uutena piirteenä on erilaiset mini tourit, kuten Rukan maailman cupin avauskilpailu.
Hiihtotekniikka on kehittynyt lajien lisääntymisen myötä. Lyhyesti sanottuna vauhti on lisääntynyt mm. välineistön ja parempien latujen johdosta. Vauhtia on haettu ottamalla voimaa enemmän ylävartalosta.
Perinteisen kilpailuissa tasatyönnön merkitys on kasvanut ja myös vapaalla käytetään tekniikoita, jossa tarvitaan enemmän ylävartaloa. Sprintissä on kehittynyt nopeampi tekniikka mm. lähtöihin ja mäkinousuihin. Rytminvaihtokyky ja loppukiriominaisuudet ovat tulleet tärkeiksi henkilökohtaisilla matkoilla.
Lisäksi kasvaneet hiihtovauhdit ja uudet kilpailumuodot ovat lisänneet nopeus- ja voimaominaisuuksien sekä anaerobisen energiantuotto-kapasiteetin merkitystä.
Uusissa lajeissa on kehittynyt myös hiihdon taktiikka. Yhteislähdöissä ja kirimaaleissa tarvitaan oikea-aikaista peesausta ja irtiottoyrityksiä ja meininki on välillä kuin pyöräilykilpailuissa.
No comments:
Post a Comment