Hiihdon taktiikkaa, peesaus / drafting

Äkkiseltään ei tule ajatelleeksi, kuinka paljon peesauksesta eli toisen lähellä perässä hiihtäessä voi olla apua. Pyöräilijöille ja miksei hiihtäjillekin peesaus on tuttu asia ja sen tuoman edun huomaa helposti varsinkin alamäessä.



Nykyiset hiihtokilpailut pidetään monesti lyhyellä 2,5 tai 3,3 km radalla, jossa kierretään rataa useamman kerran. Tämän johdosta radalla kiertää useampi hiihtäjä peräkkäin ja osa hiihtäjistä voi olla yhden tai useamman kierroksen edellä tai jäljessä. Jos hiihtäjä tuntee kilpakumppaninsa hyvin, niin on mahdollista hyödyntää tuoreempaa tai kovempaa hiihtäjää omassa hiihdossa peesaamalla. Toisaalta myös maailmancupin kilpailuissa on enemmän yhteislähtöjä, joissa saattaa muodostua letkoja tai pienempiä ryhmiä.

Kuinka paljon sitten saa hyötyä peesauksesta?
Hiihdossa yksi komponentti energiankulutuksesta on ilmanvastus, jonka hiihtäjä kohtaa. Tutkimusten mukaan n. 10-40% hiihtäjän tuottamasta energiasta kuluu ilmanvastuksen voittamiseen. Ilmanvastuksen suuruuden voi laskea Newtonin kolmannen lain mukaan. Ilmanvastukseen vaikuttavat mm. hiihtäjän koko ja -muoto, vaatteen materiaali ja turbulenssi. Ilmanvastus pystyasennossa on noin kaksinkertainen verrattuna etukumarassa olevaan alamäen laskuasentoon verrattuna. Turbulenssia tulee, kun paine-erot hiihtäjän etu- ja takapuolella pyrkivät tasoittumaan. Etupuolelle painetta tulee enemmän ja sen pyrkiessä tasoittumaan syntyy takapuolelle pyörteitä. Tässä kohtaa tulevat peesauksen edut esille, sillä silloin takana tulevan ilmanvastus vähenee tutkimusten mukaan jopa 25%. Edellä hiihtävä hyötyy myös jonkin verran peesauksesta, sillä se vähentää turbulenssia. (Antti Murtomaa Hiihdon fysiikkaa, Oulun yliopisto 2012)

Eräässä kanadalaisessa tutkimuksessa verrattiin perinteisen tyylin hiihtäjien sydämen sykettä tilanteessa, jossa takana tulija hiihti n. 3 metrin etäisyydellä edellä hiihtävää. Tutkimuksessa todettiin takana tulevan sykkeen olevan merkittävästi pienempi (165 vs. 172).

Peesauksen edut korostuvat alamäessä sillä ilmanvastus riippuu myös nopeudesta ja sen kasvaessa ilmanvastus riippuu siitä neliöllisesti. Tämän johdosta joskus näkee televisiossa takanatulevan hiihtäjän työntävän edellä hiihtäjää sauvan sommasta, jolloin myös hän saa osan avusta. Osa hiihtäjistä tekee yhteistyötä vetämällä osan matkaa ryhmää ja siirtymällä sen jälkeen peesaamaan uuden kaverin tullessa vetämään.

Peesauksella voi myös saavuttaa psykologisen "edun" päästessä kovemman hiihtäjän perään, jolloin tunne omasta pärjäämisestä kovempaa hiihtäjää vastaan vahvistuu, mikäli ilmanvastuksen pienenemisen tuoma etu auttaa pysymään peesissä. Toisaalta saattaa olla helpompi pysyä hyvässä vauhdissa, kun esim. tuoreempi hiihtäjä vetää edessä.

Kuvakaappaus: www.hiihtoliitto.fi

Pidemmillä matkoilla yleensä joku kärkihiihtäjistä yrittää ortiottoa kuten myös pyöräilyssä, mutta fysiikan lakien mukaan takana tulevilla on on hyötyä ryhmässä hiihtämisestä ja monta kertaa yksin hiihtäjä saadaan kiinni. Joskus irtiottoa yrittänyt onkin sitten hiihtänyt itsensä hapoille ja onkin väsyneempi porukan tavoittaessa hänet. Kannattaa siis miettiä oikeaa kohtaa irtiotolle jo hyvissä ajoin ja pyrkiä laskemaan omat kunto kestämään rutistus loppuun asti. On nähty useita pidemmän matkan yhteislähtökisoja, jossa on hiihdetty suurin osa matkasta porukassa ja ratkaisu on tehty jopa maalisuoralla. Johtuuko tämä irtioton riskistä vai luottamuksesta omiin kiriominaisuuksiin loppumetreillä? Siinäpä hiihtjällä on miettimistä.