Suunnistuksen psyykkinen valmennus

Tutkailin mielenkiinnosta Heini Wennmanin ja Juha Sorviston vuonna 2009 tekemän suunnistuksen psyykkistä lajianalyysia (valmentajaseminaarityö Jyväskylän yliopiston Liikuntabiologian laitoksella). Siinä käydään läpi paitsi fysiologinen, mutta myös psykologinen näkökulma lajissa menestymiseen.

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/26207/VTE%20A008%20Wennman%20ja%20Sorvisto.pdf?sequence=1

Suunnistuksen todetaan kehittyneen maastohiihdon tavalla ja tulleen maastosta enemmän puistoihin ja median ja yleisön näkyville. Rasteja on tullut lisää ja matkat ovat myös lisääntyneet. Kilpailun todetaan muuttuneen erittäin intensiiviseksi ja tason nousseen maailmalla. Kirjoittajat korostavat, että pelkällä fysiikalla ei pärjää huipulla vaan on hallittava myös taito/henkiset ominaisuudet. 

Kirjoittajat toteavat menestysreseptin huippujen harjoittelun sisältävän kaikki kolme komponenttia: fyysinen-, taito- ja henkinen komponentti ovat tasapainoisessa suhteessa. Yleensä henkinen valmentautuminen jää heikoimmalle.

Kilpailuja järjestetään kolmella matkatyypillä: sprintti, keskimatka ja pitkä matka. Kirjoittajien mukaan lyhyemmällä matkalla henkisellä puolella suunnistajaan vaikuttavat helpommin ulkoiset tekijät, kuten kuulutus, kiire jne. Pidemmillä matkoilla taas vaikuttavat suunnistajan sisäiset tekijät, kuten keskustelu itsensä kanssa ja itseluottamus.

Ruotsalaisten tutkimusten mukaan huippusuunnistajia yhdistää hyvä itseluottamus.

Suunnistustaidot jakautuvat: perustaitoihin, toiminnan ohjaukseen ja suorituksen hallintaan. Perustaidot sisältävät seuraavat taidot: kompassinkäyttö, maaston havainnointi, suunnassa kulku, matkan arviointi, rastityöskentely ja kartanluku. Toiminnan ohjaus taas sisältää: reitinvalinnan, suunnitelman, ennakoinnin ja havainnoinnin. Nämä tapahtuu pääosin automaation tasolla. Suorituksen hallinnalla taas tarkoitetaan: kilpailun vaatimukset huomioon ottamista ja paineensietoa.

Tekstin mukaan psyykkisen valmennuksen ohjelmointi tähtää havaittavien, suorituskykyä haittaavien psyykkisten ongelmien poistamiseen ja vahvuuksien kehittämiseen.

Huippu-urheilussa psyykkisen valmennuksen tavoitteena on saada psyykkiset valmiudet sille tasolle, etteivät ne rajoita huippusuoritusta.

Tarkoitus on:

1. Selvittää aluksi:

- urheilijan tilanne, jossa analysoidaan esimerkiksi urheilijan suorituksen hallinnan toimivuutta tai toiminnan ohjauksen puutteita.

- samalla tarkoitus on myös tiedostaa urheilijan persoonan piirteet, johon mm. STA antaa työkalun. (Kärkkäinen & Pääkkönen 1986, 134.)

2. Seuraavassa vaiheessa eritellään vahvuudet ja heikkoudet toisistaan.

3. Sitten valitaan sopivat vahvistamismenetelmät ja toimenpiteet ominaisuuksien kehittämiseksi.

4. Tämän jälkeen tehdään aikataulu ja sopeutetaan se fyysisen harjoittelun ohjelmointiin. Onkin tärkeä, että fyysisen ja psyykkisen harjoittelun osalta käydään keskustelua, sillä molemmat vaikuttavat toisiinsa.

5. Viimeiseen vaiheeseen kuuluu harjoittelun seuranta.

Kannattaa lukaista Wennmannin ja Sorviston opinnäytetyö ja hyödyntää heidän esittelemä henkisen valmennuksen osuus, jota yleensä vähemmän käsitellään fyysisen valmennuksen ollessa yleensä enemmän esillä.