Hiihdon maailmancupin ohjelma 2015-2016

Kohta se taas alkaa! Maastohiihdon ensi kauden kalenteri on julkaistu ja näyttäisi siltä, että pieniä muutoksia on tullut ohjelmaan. Lähtöjä piisaa hiihtäjillä ja tänä vuonna on kaikkiaan 37 kilpailua, josta voi saada MC-pisteitä. Osaltaan lisää kilpailuja on tullut johtuen siitä, että arvokilpailuja ei tulevana kautena ole.

Kalenterin aloittaa tutusti Rukan mini-tour marraskuun lopulla. Viime vuonna hiihdettiin siellä vain sprintti ja perinteisen normaalimatka. Ensimmäisessä periodissa on pysynyt myös Lillehammer ja Davos. Uutena on kaksi kisaa Toblachissa.

Tour  de Ski on jäänyt tammikuun alkuun samalle paikalle kuin viime vuonna. Kakkosperiodin seuraavat kilpailut ovat sitten Slovenian Planicassa ja Tsekin Nove Mestossa viime vuoden Rybinskin ja Otepään sijaan.

Kolmannessa periodissa hiihdetään Norjassa Drammenissa ja Oslossa sekä Ruotsissa Tukholmassa ja Falunissa. Euroopan kierros päättyy Lahteen, jossa on sprintti ja takaa-ajo.

Uutena on neljäs periodi uudella mantereella Kanadassa, jossa kilpaillaan kahdeksan kilpailun sarja neljällä paikkakunnalla.

Kalenterissa kilpailujen määrä on viime vuoteen verrattuna lisääntynyt yhdeksällä. Sprinttejä on nyt 13 viime vuoden 9:ään verrattuna. Yhteislähtöjen määrä on tuplaantunut kuuteen. Väliaikalähtöjä on seitsemän, joista 4 vapaalla ja 2 perinteisellä.

Alla olevaan FIS-Skin kalenteriin on värikoodaattu sprintit vihreällä, perinteisen kilpailut keltaisella ja yhteislähdöt punaisella.

Mielenkiintoista on nähdä, kuinka urheilijat osallistuvat kauden kilpailuihin. Vapaita viikonloppuja näyttäisi olevan kolme! Luultavasti myös pitkää kautta kahdella mantereella kilpailtaessa kustannusten osalta on nousupaineita joukkueille. Voi olla, että joidenkin joukkueiden osalta hiihtäjien määrää rajataan pistetilanne huomioiden.

lähde fis-ski.com

Paineensieto urheilussa ja kilpailussa sulaminen

Kilpaurheilussa hyvin harjoitetut suoritukset ovat monesti automatisoituneita ja tulevat kuin itsestään sen enempää ajattelematta. Tämä vaati lukemattomia suorituksia, jotta taito opittaisiin automaation tasolle.

Kilpailusuorituksessa automatisoituneet taidot toimivat kuin itsestään ja niitä ei tarvitse tietoisesti miettiä. Kilpailutilanne tuo yleensä urheilijalle tietynlaista painetta ja jännittäessä kaikki heikkoudet tulevat helpommin esiin.

Kuvakaappaus iltasanomat.fi

Miksi sitten suoritus hajoaa kilpailutilanteessa? Ylen Urheiluillassa entinen ammattijääkiekkoilija ja urheilupsykologi Tuomas Grönman sekä urheilupsykologian asiantuntija Ilkka Haapea miettivät asiaa seuraavasti.

Automaatiset taidot ovat pitkäaikaisessa muistissa ja jos alkaa liikaa miettimään epävarmuustekijöitä (epävarmuus kunnosta, taidosta, heikko itseluottamus) tai jännittää ja tuo ne lyhytaikaiseen muistiin, niin suoritus ja taito hajoaa. Tämä johtunee siitä, että tuotaessa taito tietoisesti lyhytaikaiseen muistiin, niin sinne tulee niin paljon asioita, ettei niitä pysty käsittelemään ja toiminta hajoaa.

Epävarmoja tunteita tuovat siis esim.:ei jaksa, ei riittävät taidot, ei onnistumisen kokemuksia ei pätevyyttä, eikä minäpystyvyyttä tilanteeseen. Joskus myös huomio keskittyy muualle ja havainnoidaan muuta ympäristöä tai mietitään tulosta tai pisteitä.

Mieli helposti lähtee jossittelemaan ja vie epävarmaan ajatukseen siitä tunteeseen ja edelleen käyttäytymiseen. He antavat neuvoksi: Elä hetkessä ei mietitä mennyttä ja tulevaa. Mieti yksinkertaisia asioita tässä ja nyt, mitkä parantavat suoritusta. Ajatukset kannattaisi siirtää positiivisiksi, jolloin tulee positiivisia tunteita ja edelleen positiivista tekemistä.

Hyvän paineensiedon takana on hyvä harjoittelu niin kunnon kuin taitojen osalta sekä terve itseluottamus omiin kykyihin.

Suunnistukseen uusia valmennuskuvioita

Mielenkiintoista seurata ulkopuolisena hiihdon ja suunnistuksen valmennuksen linjasta käytyä keskustelua. Magnar Dalenin kauden aikana nousi mediassa keskusteluun valmennuksen linja, jossa toivottiin linjausta suomalaiseen valmennukseen. Yhtäältä Dalen toi esille joidenkin maiden linjausta, jossa henkilökohtaisilla valmentajilla ei ole niin suurta roolia kuin Suomessa.Toisaalta suomalaisesta hiihtoväestä osa puhui valmennuksen linjauksen puolesta ja halusi henkilökohtaiset valmentajat tiivimmin mukaan huippujen maajoukkueen valmennustyöhön.

Suunnistuksessa Suomen entinen päävalmentaja Janne Salmi Ylen uutisen 7.8.2015 mukaan kritisoi, että valmennuksella ei ole linjaa ja hänen mukaansa katseet tulee kiinnittää valmennukseen ja uusia se."- Tämä (valmennus) on nyt vähän sekavaa. Yhdet treenaavat omien valmentajiensa johdolla, toiset tukeutuvat maajoukkuetoimintaan, toiset urheiluakatemiatoimintaan ja toiset taas eivät. Meillä ei ole valmennuslinjaa, Yle Urheilun asiantuntijana toimiva Salmi lataa".

Salmen mukaan alueellinen valmennus tulee rakentaa urheiluakatemioiden ympärille ja sen päälle tulisi terävä maajoukkuevalmennus, jolla valmistaudutaan arvokilpailuihin. Juha Taini pohtii Suunnistusliiton sivulla julkaistussa MM-kilpailujen yhteenvedossa 18.9.2015 Skotlannin antia ja linjaa nuorten valmennuksen kuvioita aivan Salmen mallin mukaan. Taini korostaa kirjoituksessaan ryhmäharjoittelun voimaa, jossa Suomi on selkeästi jäljessä muita maita. Ryhmässä tehty harjoittelu on hänen mukaan vahva voimavara, jossa erityisesti yhdessä toteutettuna vauhti- ja lajiharjoitukset tuovat laatua ja oikeanlaista latausta. Päävalmentajan mukaan tanskalaiset harjoittelevat yhdessä Århusissa ja tulokset näkyivät MM-kilpailussa vahvana näyttönä. Seuratasolla vastaavaa on nähtävissä norjalaisessa Halden SK:ssa. Tanskalaisten systeemistä puhui myös Salmi selostaessaan MM-kilpailuja YLE:lle.

Juha Taini www.ssl.fi

Tainin mukaan Suomessa on kolme toimivaa valmennuskeskusta Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Hän kehoittaa nuoria lajia kilpailumielessä harrastavia hakeutumaan näille paikkakunnille.
Tainin peräänkuuluttaa myös valmentajille ajatusmallin muutosta, että oma urheilija voisi osallistua ryhmän harjoitteluun mukaan, eivätkä he pitäisi kiinni omasta rytmityksestään.

Taini huomauttaa myös juoksuvauhdin kehittämisen tärkeydestä sekä miehillä että naisilla menestyksen saavuttamiseksi.

Aluevalmennuksen sivuston mukaan liitto ei enää valitse perinteisiä aluevalmennusryhmiä kaudelle 2016, mutta alueet voivat halutessaan valita omia valmennusryhmiään määrittelemillään kriteereillä. "Aluevalmennusleiritys sen sijaan jatkuu kaudella 2016 liittojohtoisena, pääsääntöisesti nuorten sarjalaisille (14–20-v.) kohdennettuna Suunta Huipulle -leirityksenä. Osa leireistä tulee olemaan avoimia, osalle leireistä suoritetaan karsintaa joko paremmuus- (ranki) tai ilmoittautumisjärjestyksessä. Valintakriteerit ilmoitetaan kunkin leirin osalta erikseen. Tästä ja muista liiton valmennusjärjestelmää koskevista uudistuksista tarkemmin syksyn kuluessa".

Testit (rata- ja maastotesti) kuitenkin järjestetään ja jää nähtäväksi, mitä alueet sitten tulevat järjestämään. 

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Siihen on vaikea vastata tässä vaiheessa. Ilmeisesti huipulle haluavan nuoren on käytävä testeissä näyttämässä tasonsa ja sitten alue järjestää, jos järjestää jotain toimintaa, Niin se on kyllä ollut tähänkin asti ja vaihdellut kovasti alueittain. Mielenkiintoista on myös nähdä, mitä toimintaa liitto tarjoaa Suunta Huipulle- leirityksenä nuorten sarjoille 14-20 v.

Miten varmistetaan nuortensarjalaisten siirtyminen pääsarjaan? Suunnistuslehdessä olleen artikkelin mukaan menestyminen junnusarjoissa ei välttämättä ole tae menestymisestä aikuisten sarjassa (Suunnistaja 6/2015 s. 52-53). Tämä välivaihe on tärkeä monessa lajissa ja se on myös yksi vaihe, jossa drop outia tapahtuu, Miten pidetään potentiaalisista tyypeistä kiinni ja tuetaan heitä lajin aikuishuipulle?

Kaikilla ei ole mahdollisuus hakeutua näille kolmelle paikkakunnalle, mutta täytyy toivoa, että monille lajiin satsaaville se onnistuisi. Osa voi kuitenkin henkilökohtaisen valmentajan ohjaamana nousta jossain vaiheessa maajoukkueeseen, kuten esim. Merja Rantanen (valmentajana Juha Taini). Hänellä Suunnistuslehden (6/2015 s.11) mukaan paras junnusijoitus oli 16-vuotiaana 17. SM:ssä. Tsemppiä myös heille!

Oma näkemykseni on, että seuroissa tulisi panostaa nuorten treeneihin ja koota porukkaa vähän isommalla paikkakunnalla vaikka seurarajojen yli. Viikottainen yhteisharjoittelu tukee suunnistusosaamisen siirtämistä uusille sukupolville, sosiaalinen yhteishenkeä lisäävä ja urheilemaan motivoiva tapahtuma. Ei haittaisi vaikka harjoituksia olisi kilpailukauden ulkopuolella useampi viikossa esimerkiksi: juoksu/hiihto, suunnistusharjoittelua, peliä ja lihaskuntoharjoittelua. Peruskuntokaudella myös testaukset esim. muutaman viikon välein antavat urheilijalle ja valmentajalle tietoa valmennuksen oikeasta suunnasta.