Mielenkiintoista seurata ulkopuolisena hiihdon ja suunnistuksen valmennuksen linjasta käytyä keskustelua. Magnar Dalenin kauden aikana nousi mediassa keskusteluun valmennuksen linja, jossa toivottiin linjausta suomalaiseen valmennukseen. Yhtäältä Dalen toi esille joidenkin maiden linjausta, jossa henkilökohtaisilla valmentajilla ei ole niin suurta roolia kuin Suomessa.Toisaalta suomalaisesta hiihtoväestä osa puhui valmennuksen linjauksen puolesta ja halusi henkilökohtaiset valmentajat tiivimmin mukaan huippujen maajoukkueen valmennustyöhön.
Suunnistuksessa Suomen entinen päävalmentaja Janne Salmi
Ylen uutisen 7.8.2015 mukaan kritisoi, että valmennuksella ei ole linjaa ja hänen mukaansa katseet tulee kiinnittää valmennukseen ja uusia se."- Tämä (valmennus) on nyt vähän sekavaa. Yhdet treenaavat omien valmentajiensa johdolla, toiset tukeutuvat maajoukkuetoimintaan, toiset urheiluakatemiatoimintaan ja toiset taas eivät. Meillä ei ole valmennuslinjaa, Yle Urheilun asiantuntijana toimiva Salmi lataa".
Salmen mukaan alueellinen valmennus tulee rakentaa urheiluakatemioiden ympärille ja sen päälle tulisi terävä maajoukkuevalmennus, jolla valmistaudutaan arvokilpailuihin. Juha Taini pohtii Suunnistusliiton sivulla julkaistussa
MM-kilpailujen yhteenvedossa 18.9.2015 Skotlannin antia ja linjaa nuorten valmennuksen kuvioita aivan Salmen mallin mukaan. Taini korostaa kirjoituksessaan ryhmäharjoittelun voimaa, jossa Suomi on selkeästi jäljessä muita maita. Ryhmässä tehty harjoittelu on hänen mukaan vahva voimavara, jossa erityisesti yhdessä toteutettuna vauhti- ja lajiharjoitukset tuovat laatua ja oikeanlaista latausta. Päävalmentajan mukaan tanskalaiset harjoittelevat yhdessä Århusissa ja tulokset näkyivät MM-kilpailussa vahvana näyttönä. Seuratasolla vastaavaa on nähtävissä norjalaisessa Halden SK:ssa. Tanskalaisten systeemistä puhui myös Salmi selostaessaan MM-kilpailuja YLE:lle.
 |
| Juha Taini www.ssl.fi |
Tainin mukaan Suomessa on kolme toimivaa valmennuskeskusta Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Hän kehoittaa nuoria lajia kilpailumielessä harrastavia hakeutumaan näille paikkakunnille.
Tainin peräänkuuluttaa myös valmentajille ajatusmallin muutosta, että oma urheilija voisi osallistua ryhmän harjoitteluun mukaan, eivätkä he pitäisi kiinni omasta rytmityksestään.
Taini huomauttaa myös juoksuvauhdin kehittämisen tärkeydestä sekä miehillä että naisilla menestyksen saavuttamiseksi.
Aluevalmennuksen
sivuston mukaan liitto ei enää valitse perinteisiä aluevalmennusryhmiä kaudelle 2016, mutta alueet voivat halutessaan valita omia valmennusryhmiään määrittelemillään kriteereillä. "Aluevalmennusleiritys sen sijaan jatkuu kaudella 2016 liittojohtoisena, pääsääntöisesti nuorten sarjalaisille (14–20-v.) kohdennettuna Suunta Huipulle -leirityksenä. Osa leireistä tulee olemaan avoimia, osalle leireistä suoritetaan karsintaa joko paremmuus- (ranki) tai ilmoittautumisjärjestyksessä. Valintakriteerit ilmoitetaan kunkin leirin osalta erikseen. Tästä ja muista liiton valmennusjärjestelmää koskevista uudistuksista tarkemmin syksyn kuluessa".
Testit (rata- ja maastotesti) kuitenkin järjestetään ja jää nähtäväksi, mitä alueet sitten tulevat järjestämään.
Mitä tämä sitten tarkoittaa? Siihen on vaikea vastata tässä vaiheessa. Ilmeisesti huipulle haluavan nuoren on käytävä testeissä näyttämässä tasonsa ja sitten alue järjestää, jos järjestää jotain toimintaa, Niin se on kyllä ollut tähänkin asti ja vaihdellut kovasti alueittain. Mielenkiintoista on myös nähdä, mitä toimintaa liitto tarjoaa Suunta Huipulle- leirityksenä nuorten sarjoille 14-20 v.
Miten varmistetaan nuortensarjalaisten siirtyminen pääsarjaan? Suunnistuslehdessä olleen artikkelin mukaan menestyminen junnusarjoissa ei välttämättä ole tae menestymisestä aikuisten sarjassa (Suunnistaja 6/2015 s. 52-53). Tämä välivaihe on tärkeä monessa lajissa ja se on myös yksi vaihe, jossa drop outia tapahtuu, Miten pidetään potentiaalisista tyypeistä kiinni ja tuetaan heitä lajin aikuishuipulle?
Kaikilla ei ole mahdollisuus hakeutua näille kolmelle paikkakunnalle, mutta täytyy toivoa, että monille lajiin satsaaville se onnistuisi. Osa voi kuitenkin henkilökohtaisen valmentajan ohjaamana nousta jossain vaiheessa maajoukkueeseen, kuten esim. Merja Rantanen (valmentajana Juha Taini). Hänellä Suunnistuslehden (6/2015 s.11) mukaan paras junnusijoitus oli 16-vuotiaana 17. SM:ssä. Tsemppiä myös heille!
Oma näkemykseni on, että seuroissa tulisi panostaa nuorten treeneihin ja koota porukkaa vähän isommalla paikkakunnalla vaikka seurarajojen yli. Viikottainen yhteisharjoittelu tukee suunnistusosaamisen siirtämistä uusille sukupolville, sosiaalinen yhteishenkeä lisäävä ja urheilemaan motivoiva tapahtuma. Ei haittaisi vaikka harjoituksia olisi kilpailukauden ulkopuolella useampi viikossa esimerkiksi: juoksu/hiihto, suunnistusharjoittelua, peliä ja lihaskuntoharjoittelua. Peruskuntokaudella myös testaukset esim. muutaman viikon välein antavat urheilijalle ja valmentajalle tietoa valmennuksen oikeasta suunnasta.
